Yllätyksenä ja pyytämättä

Päivänkakkarat ovat siementäneet viime vuonna nurmikolle. Mikäs siinä, antaa kukkien kukkia. Jätimme nurmikon ajamatta noin viiden neliön alalta pihan reunalta, jotta päivänkakkarat saavat ensin kukkia. Ne ovat vielä nupulla, mutta sillä välin on tullut esiin muutakin mukavaa. Nurmitädyke kukkii ihanasti. En pidä nurmikkoa pyhänä. Saa siinä kasvaa muutakin seassa, vaikka voikukat kyllä käyn nyppimässä poimintalaitteen kanssa.

Päivänkakkarat ovat vielä nupuilla. Ne tulivat tontille papan siementuliaisina. Niitä oli ensin vain yhdessä kukkapenkissä, mutta nyt niitä on vähän joka puolella puutarhaa. Tuuli lennättää siemeniä tehokkaasti. Filosofiaani kuuluu, että puutarha saa ohjailla myös itse itseään. En kitke päivänkakkaroita, vaan annan niiden asettua sinne, missä ne valitsevat paikkansa kasvaa. Nurmitädykettä ei ole aiempina vuosina näkynyt - tai sitten en vaan ole huomannut sen olemassaoloa, kun nurmikko on leikattu niin usein. Kyllä ilahduin, kun nämä ilmestyivät!