Päivän keltaiset

Kurjenmiekat kukkivat tänään komeasti. Kasvatan tätä kasvia kuitenkin ensisijaisesti sen lehtien takia. Jättimäiset heiniä muistuttavat lehdet ovat komea muotokontrasti kukkapenkissä.

 .

Kun aloitin puutarhan tuunaamisen kahdeksan kesää sitten, minulla ei ollut sen enempää suunnitelmaa kuin kokemustakaan. Otin vastaan, mitä ystäviltä ja sukulaisilta sain ja ostin, mitä taimikaupassa sattui silmään osumaan.

Ei näin.

Tehkää hyvät ihmiset viisaammin. Päättäkää ensin, mitkä ovat puutarhanne värit. Sitten vasta on aika istuttaa perennoja ja ostaa kesäkukkia. Ymmärryksen ja näkemyksen lisääntymisen myötä pyrin rajaamaan oman väripalettini ehjän kokonaisuuden luomiseksi. Tavoitteena oli romanttinen tunnelma ja rauhallinen lähiväriharmonia. Valitsin pinkit, vaaleanpunaiset, aniliinit, sinivioletit ja violetit sekä raikastavan valkoisen. Pois piti saada kaikki lämpimät tulenpunaiset, oranssit, lohenpunaiset sekä keltaiset. Vaan miten se nyt sitten enää onnistuu, kun on jo istuttanut kirkkaanpunaista palavaa rakkautta, joka loimuaa kuin viimeistä päivää, oransseja liljoja, jotka ovat suuria ja anteeksipyytelemättömän kirkkaita, suuria keltaisia tulppaaneita, kurjenmiekkoja, nauhuksia ja villisti leviävää tarha-alpia ja oikein itse lisännyt jakamalla tarhapiiskua. Joka viikko jokin keltainen kukkii. Help! Kun vielä ostaa ruusukvittenin näkemättä kukkien väriä, niin siinä on viimeinen riitasointu valmiina.

Joka talvi kirjoitan suurin kirjaimin muistikirjaani: Siirrä tarha-alpi ja oranssit liljat ojan puolelle koiranulkoiluttajien iloksi, mutta en saa sitä tehtyä. Syksyllä en ehdi, keväällä en raaski – ne tulevat niin terhakkaina esiin penkistä, että en halua häiritä niiden rauhaa. Niin tänäkin vuonna. Nauhukset onnistuin antamaan anopille, jonka puutarhaan ne sopivat. Palavaa rakkautta puolustelen sillä, että se on toisella puolella taloa. Tarhapiisku piilottelee keltaisen värisen kaivokatoksen takana, joten se sulautuu maisemaan. Kurjenmiekat kukkivat vain muutaman päivän. Tulppaanit ilostuttavat varhain keväällä olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Eivätkä ne ole ikuisia – näin minulle on kerrottu, vaikka ne ovatkin kukkineet vuosikausia ilman, että olisin tehnyt niille mitään.

Ei minulla ole sydäntä luopua kukistani, vaikka ne riitelisivätkin pääsävyjen kanssa. Lykkään väripulmat tuonnemmaksi. Nauttikaamme tänään keltaisesta.

Kauneus on katsojan silmässä. Tämä kesäkurpitsan kukkanuppu muistuttaa ruusua.