Orapihlajan lainavaatteet

Hansaruusu on juuri aloittanut kukintansa. Tuoksu on todella voimakas. Tätä kuivillakin paikoilla hyvin menestyvää ruusua arvostetaan mielestäni liian vähän. Se on perinteinen, helppohoitoinen ja kaunis. Bonuksena tulee vielä syksyiset kiulukat.

 .

On sadellut pitkin viikkoa. Alkaisi jo minun puolestani riittää. Mikäs siinä, että yöllä tai viikolla työpäivän aikana sataa, mutta viikonloppuisin se ottaa päähän. Ei oikein tullut tämänpäiväisestä orapihlaja-aidan leikkaamisesta mitään. Kuurosade pompotti meitä sisään ja ulos. Tulokseksi saatiin viisi metriä yhdeltä sivulta leikattua aitaa. Meni hermo - homma siirtyy paremmille keleille.

Mieltä piristää sentään se, että sain työn sivutuotteena kauniita maljakkoasetelmia. Keskellä aitaa kasvaa nimittäin ikivanha hansaruusu. Se on ilmeisesti kasvanut paikalla iät ja ajat, sillä juurakko ja varret ovat niin sotkeutuneet orapihlajaan, että sen kitkeminen, saati siirtäminen, ei mitenkään ole enää mahdollista. Leikkaamme sen vuosittain orapihlajan mukana samaan muotoon. Tuntuu pahalta leikata kukkivia oksia, mutta onneksi kukkia jää myös aitaan, sillä ruusu on levinnyt tiheän aidan sisään.

Katkenneet ruusunoksat keräsin maljakoihin. Pienet mataliin ja suuret korkeaan saaviin. Niitä katsellessa sade harmittaa pikkuisen vähemmän.

Suuret ruusunoksat ilahduttavat nyt saavissa terassin portailla. Nuppuja on paljon.