Nuppuja

On hauskaa seurata, miten kukkanuput kehittyvät ja jännittää, milloin kukat puhkeavat. Juuri nyt puutarhassa riittää monen näköisiä ja muotoisia nuppuja.

Hunajasalvialla on hauska tapa kasvaa niin, että näyttää, kuin se kurkottelisi päätään korkealle ja hurraisi molemmat kädet pystyssä. Ostin takavuosina salvian siemeniä kaksi isoa pussillista, mutta niistä iti vain muutama siemen. Valmiiksi taimiksi asti sain kasvatettua vain kuusi yksilöä. Nyt ne kasvavat tuuheana ryhmänä kukkapenkin reunalla. Muistan aina iloita niistä - ovat kovalla työllä kasvatettuja.

Köynnösruusu työntää nuppuja. En voi uskoa onneani todeksi, että se selvisi talvesta. Sanoin sille syksyllä: "Se on nyt niin, että en rupea sinua joka syksy repimään köynnöskaaresta alas ja peittelemään havuilla. Jos et halua täällä asua, niin ei ole pakko. Valitse itse." Se valitsi jäädä. Olen ikionnellinen.

Jättipoimulehti tekee ensin tuollaisen pienen rykelmän. Sitä ehtii jo ajatella, että kukinta oli siinä. Kunnes eräänä päivänä se räväyttää valtavat limenvihreät röyhelöt esiin.

Rinneangervoaidanne hoitoleikattiin tänä vuonna maata myöten matalaksi. Olin täysin varautunut siihen, että se ei tänä vuonna kuki lainkaan. Mutta niin vaan on puolimetriseksi kasvaneessa kasvustossa pikkuruisia nuppuja siellä täällä.

Voiko olla enää mitään viehkompaa? Tämä kärhön nuppu tanssii balettia! Kärhöt tulivat taloon vasta viime vuonna. En oikein tiennyt, mitä niille olisi pitänyt syksyllä tehdä, joten en tehnyt mitään. Keväällä ajattelin, että ne ovat kaikki paleltuneet, kun ei kuivista rangoista tullut mitään. Vaan eivätpä olleetkaan. Kasvusto olisi pitänyt leikata syksyllä matalaksi, sillä kärhö versoo juurakosta uudet keväällä. Asioista olisi tietysti voinut ottaa etukäteenkin selvää.

Pieni sarvipäinen ökkämökkiäinen tarkkailee avaraa maailmaa sormustunkukan huipulla. Kukat aukeavat todennäköisesti heti seuraavana aurinkoisena päivänä. Sormustinkukka on yksi suurimmista suosikeistani. Se on kaksivuotinen ja kukkii vasta toisena elinvuotenaan. Siksi sitä on aika vaikeaa pitää vakiopaikalla kukkapenkissä. Mutta kasvi on kova siementämään, ja kesän lopulla taimia löytyy mitä kummallisimmista paikoista. Syksyllä kerään karkulaiset yhteen paikkaan (yleensä marjapensaiden väliin) ja saan taas seuraavana kesänä nauttia tästä komeasta kasvista. Se kasvaa niin korkeaksi, että huiskuttelee helposti marjapensaiden yläpuolella.