tiistai 12. heinäkuuta 2011

Pieni hapan penkki

Eilen ja toissapäivänä edettiin pitkien projektien kanssa jättiläisen askelin. Kun kaksi aikuista raataa aamusta puoleen yöhön, niin toki tulee valmista. Nyt särkee käsivarsia, jalkoja ja selkää, mutta vatsassa poreilee riemu.

Toissapäivänä sain kitkettyä ja maanparannettua parin metrin matkalta ojan rinnettä uuden pajuaidan vierestä. Istutin paikkaan rinneangervot ja osan kasvihuoneessa kasvaneista punakärsämön ja harjaneilikan taimista. (Molempia on valtavasti vielä jäljellä! Mihin joudun niiden kanssa?) Lisäsin multaa myös viitapajuangervon juurille. Kulmaus alkaa olla kuorikatetta vaille valmis.

Puutarhassa syntyy helposti dominoefektejä. Yhtä asiaa ei saa tehtyä ennen kuin toinen on tehty ja kolmas seuraa näistä kahdesta. Dominot kaatoi tällä kertaa pensasaitojen alustojen kunnostus. Paitsi että siitä seurasi seljan kaataminen ja viitapajuangervon alasleikkaus, niin tuli muutakin: Myös monta vuotta suunnittelemani "pieni hapan penkki" on nyt tehty. 

Syyt ja seuraukset: dominot laittoi liikkeelle peräkärryllinen kuorikatetta, jonka alta kuunliljat ja kotkansiivet piti saada uuteen paikkaan.
  
Siirrettäviä happaman maan kasveja on vähän joka puolella pihaa. Talon länsipuolella pensaiden alla/välissä on kasvanut pari timanttituijaa ja niiden alla taponlehtiä ja vuorenkilpiä. Ne viihtyivät aluksi kohtalaisesti vaikka paikka on kuiva ja puolivarjossa. Vuosien kuluessa pensaat ovat kasvaneet ja samassa tahdissa perennat ja tuijat ovat alkaneet kitua. Minulla ei ole ollut niille uutta paikkaa, joten olen lykännyt siirtämistä jo pari vuotta. Nyt, kun kesän suurprojektina on se, että kaikkien pensaiden alustat harataan rikkaruohoista ja peitetään kuorikatteella, on perennojen siirtämisen aika. Vuorenkilvet lähtevät väliaikaisesti kasvimaalle odottamaan ensikesän projekteja, mutta taponlehdet ja toinen timanttituija saivat eilen uuden kodin.

Myös tontin etelälaidalla syntyi pakolaisia. Tien reunassa orapihlaja-aidan edessä kasvaa neljän terijoensalavan rivi. Istutimme ne ihan pieninä risuina kahdeksan vuotta sitten. Nyt niistä on kasvanut puita. Niiden alla kasvaneet kuunliljat ovat olleet vuosi vuodelta kitukasvuisempia, kun vettä ja valoa on ollut vähemmän. Ne piti myös saada pois kuorikatteen tieltä.

Olen suunnitellut pitkään ns. pientä hapanta penkkiä, johon keräisin väärissä paikoissa kasvaneet kuunliljat, höyhenpensaan, timanttituijat ja kotkansiivet. Mutta penkin paikkaa on ollut vaikea löytää. Puolivarjoisia paikkoja kyllä on, mutta ne ovat kaikki liian kuivia. Pihan neljä suurta koivua ovat melkoisia litrahuulia ja imevät tehokkaasti veden maasta.
 
Vasemmalla penkin paikan mallailua narun ja kasvien avulla. Oikealla nurmikon kuorinta. Koivun juuret ovat ihan pinnassa. Kohopenkki oli ainoa vaihtoehto.
 
Kymmenien kokeilujen jälkeen palasin paikkaan, mihin olen aina happaman penkkini halunnutkin: rutikuivaan nurkkaukseen, joka on mielestäni koko puutarhan ikävin paikka. Se on takapihan pistotien vieressä, koivun ja suuren kukkapenkin välissä lähellä porttia. Portti on matala, sen kohdalta näkee pihaan esteettä ko. kulmasta. Kun puutarhan rehevyys on kasvanut vuosi vuodelta pihan toisella laidalla on tämä etelälaidan kulmaus alkanut tuntua entistä autiommalta. Halusin tasapainottaa kokonaisuutta ja saada paikkaan jotain korkeaa ja rehevää. Jotain ikivihreää halusin siksi, että se tarjoaisi näkösuojan kadun puolelle myös silloin, kun lehtensä pudottavat kasvit ovat paljaita.

Ongelmanurkkaus. Kohopenkki tarjoaa toivottavasti riittävät kasvuolot happaman maan kasveilleni. Etualalla pikkuinen höyhenpensas-poloiseni. Takana maata kuivattava koivu ja portti, jonka yli koirien ulkoiluttajat ja sauvakävelijät kurkkivat pihaan. Portin oikealla puolella mainitsemani uusi pajuaita.

  Kuvassa etualalla oleva sivu on 90 asteen kulmassa ja kohtisuorassa pistotien ja tontin laidan suuntaisesti. Kaksi muuta sivua on tehty tulevia sorakäytäviä ajatellen kulkuväylien väliin jäävään muotoon. Toivon turveharkkojen sammaloituvan nopeasti. Timanttituija on kärsinyt kuivassa paikassa, mutta ehkä se nyt rehevöityy. Ainakin maa sen alla on voimakasta ja taatusti hapanta. Ainoa uusi kasvi penkissä on pieni pallotuija. Muut kasvit on siiretty omasta puutarhasta.
    
Koska paikka on niin kuiva ja koivu on siinä vieressä, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä penkistä kohopenkki. Rakensimme reunuksen turveharkoista. Harkot myydään kolmen palan paketeissa. Sahasimme ne pitkittäin puolikkaiksi. Tähän penkkiin meni kuusi paketillista harkkoja, seitsemäs jäi yli. Harkot ladottiin kahteen kerrokseen ja kiinnitettiin toisiinsa pajukepeillä. Multaa oli ostettu 5 säkkiä. Aitan takana odotteli 2,5 säkkiä aiemmin ostuettua rhodo- ja havuturvetta. Multaan sekoitettiin ainakin kahden säkillisen verran kuorikatetta. Silti penkki täyttyi vain kolmasosaan tilavuudestaan. Öh, penkki ei ollutkaan ihan pieni. Mitäs sitten? Mieheni sekoitti koktailiin talouskompostia ja käytettyjä kaninpuruja kaksi kottikärryllistä. Minä keräsin kaikki mahdolliset pussinjämät ja purkinpohjat ja epäonnistuneet laatikkoviljelykset ja kippasin ne penkkiin. Vieläkin jäi vajaaksi. Sitten meni hermo. Otin lapion ja kaivoin kasvimaasta kolme kottikärryllistä multaa. Kasvimaa oli pettänyt minut, joten se sai hyvitellä - kiskoin epäonnistuneet retiisit pari päivää sitten maasta, jonka takia kasvimaassa oli paikka, missä ei kasvanut mitään. Se ei siis vakavasti häiriintynyt, vaikka kävin nyysimässä siitä multaa. Näin penkki saatiin täyteen.

Vaikka rakennelma söi jättimäärän multaa, silti siihen mahtui vain osa kodittomista kasveistani. Voi hitsi. Vielä on löydettävä paikka lopuille kuunliljoille ja taponlehdille. Toinen timanttituijista on niin huonossa kunnossa, että heitämme sen todennäköisesti menemään.

........

Lue lisää penkin sammaloimisprojektista tästä. Tänään 5.5.2012 (eli sammalointia seuraavana keväänä) huomasin, että työ on tuottanut tulosta. Sammalta on ilmestynyt paitsi harkkojen vaakapinnalle, myös kylkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti