Puutarhassa kaikkein hauskinta on se, että kasvit yllättävät. Puutarha muuttuu joka päivä. Joskus muutos on hidasta, toisinaan niin nopeaa, että leuka loksahtaa auki.
 |
| Koristekurpitsat ovat luottokasvejani. Laitan niitä joka vuosi. Käytän niitä "paikkauskasveina" kohdissa, joissa on kolo tai istutetut pensaat ovat vielä liian pieniä luomaan rehevyyden tunnelmaa. Tämä yksilö on istutettu nuoren kameliajasmikkeen juurelle penkin toiselle puolelle. Se on kiivennyt tuhkapensaan yli ja jatkanut matkaansa sangon kautta nurmikolle. Ei siitä ole montaa päivää, kun sangon tuohon jätin... Nauroin ääneen, kun tämän näin. Tällä veijarilla on kovasti menohaluja. |
 |
| Harmaamalvikit kasvavat suurena vaaleanpunaisena pilvenä. Aloin ihmetellä, että niiden viereen istuttamani liljat eivät ole tänä kesänä kukkineet. Kyyristyin puskan juurelle ja näin tämän. Jahas, kyllä liljat kukkivat, mutta niitä ei näe, kun harmaamalvikit ovat rymistelleet niiden yli. Liljat pitänee siirtää. Mutta minne? |
 |
| Rentoakankaali on osoittautunut todella ahkeraksi leviäjäksi. Se täyttää muutamalla taimella nopeasti isoja alueita. Rönsyistä lisäämällä siitä saa uusia taimia niin paljon, kuni vaan viitsii ottaa. Nämä alkukesällä purkkeihin istutetut pyrkivät jo ulos ruukuistaan. Pidän tällaisista kasveista, jotka kasvavat tuuheina ja ovat kauniita sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella niin maassa kuin ruukussakin. |
 |
| Riipparaita kurkottelee jo altaan veden pinnalle. Olen vähän ymmälläni tämän kanssa. Pitäisikö minun leikata veteen yltävät oksat vai antaa sen olla? Vähän hirvittää, jos se meinaa kasvaa tästä vielä paljonkin. Se on todella kaunis ja juuri oikeassa paikassa puutarhan kokonaisilmeen kannalta, mutta en haluaisi sen kasvavan enää kovin paljoa, jotta se ei peittäisi näkymää terassilta altaalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti