keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Yrtit talteen

Kannoin eilen viimeiset yrttiruukut olohuoneen lattialle ja aloitin säilömisprojektin. Vain sitruunamelissa (jonka aion pakastaa) jäi operoimatta, muut on leikasin matalaksi. Ruukut saavat talvehtia vilpolassa.

Keräsin suurimman osan yrteistä talteen jo pari viikkoa sitten, mutta muutamat vielä odottelivat. Oregano ja minttu kukkivat vielä niin kauniisti, että en raaskinut. Mutta eilen huomasin oreganossa kellastuneita lehtiä. Se sai vipinää kinttuihin.

Persiljaa tuli niin paljon, että ajattelin kokeilla kuivaamista. Kuva on parin viikon takaa. Olihan niput kauniita ja kuivuivat hyvin keittiön kattoon ripustettuina. Mutta lopputulos ei ilahduta. Kuivasta persiljasta katoaa kaikki maku. Olisi ollut fiksumpaa pakastaa.
Basilikat, kirvelin ja lipstikan kuivasin laakeissa astioissa sanomalehden päällä. Hyvin onnistuivat. Lipstikka menetti väriään, mutta maku on tallella.
Kaksivuotias oreganoni on ihana! Sitä on syöty ahkerasti koko kesä, mutta silti se on ehtinyt kukkia komeasti ja pitkään. Kasvi alkaa olla jo pieni pensas. Parturoin sen eilen, mutta jätin vihreää jonkin verran, ettei raukka tykkää liikaa kyttyrää. Rosmariini (kuvassa etualalla) on hidaskasvuisempi. Sitä on latvottu ahkerasti, ja se onkin haarautunut hyvin. Mutta pitkiä oksia ei oikein enää ollut. Taimi on tältä vuodelta - ehkä se kasvaa kokoa ensi kesänä.
Pilkoin persiljat purkkeihin eilen. Salviat, lipstikat, tillit (maistuu kuivattuna heinältä, yäk), basilikat ja kirveli asuvat persiljan naapureina sievässä rivissä uudessa yrttihyllyssäni keittiön katonrajassa.
Koska rosmariinista ei oikein saanut nippuja, riivin lehdet ja levitin ohuena kerroksena kuivumaan. Rosmariini säilyttää hyvin makunsa kuivanakin.
Persiljaniput tekivät tilaa uusille tulokkaille mintulle ja oreganolle. Suloinen rivi pieniä yrttinippuja hymyilyttää koko perhettä. Ne roikkuvat keskellä huonetta suojassa suoralta auringonpaisteelta.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Sanon sen kukkasin

Napsin kesällä muutaman ukkolaukan kukkavarren maljakkoon talventörröttäjäksi.

Selän poteminen alkaa olla rankempaa henkisesti kuin fyysisesti. Neljä päivää mennyt, ja yhä saa varoa nostelemista ja kumartelua. Pihalla sorakasa tuijottaa syyllistävästi. Kaikkialle tunkeutuvat koivunsiemenet ärsyttävät. Kesäkukissa ja perennapenkeissä riittäisi siistittävää. Turhauttaa, kun ei voi tehdä mitään. Uusi kamera sentään lohduttaa. Kuvat puhunevat enemmän kuin sanat.

Keräsin ukkolaukat kukinnan päätyttyä, kun terälehdet olivat pudonneet ja siemenkodat alkoivat kehittyä. Ne ovat kuivuneet hiljalleen maljakoissa ja muuttuneet ruskeiksi. Juuri nyt siemenkodat poksahtelevat auki ja siemenet karisevat lattialle. Ei se mitään, imuri on keksitty.
Kukintansa ehtoopuolelle kääntynyt President-kärhö huojuttaa jo pieniä pölyhuiskujaan. Pidän niiden luomasta surumielisestä tunnelmasta.
Varjoliljan kukkavarret kuuluvat jokavuotiseen talviasetelmaan ikkunalaudalla. Ne muistuttavat riipaisevalla tavalla kesän katoavaisuudesta. Samalla ne kuitenkin tuovat toivoa, kesä tulee taas vuoden kuluttua.



Reikä seinässä ja kuunliljassa

Hän ja komppania kavereita ovat saaneet tänä kesänä mellastaa rauhassa. Mutta ensi kesänä tähän tulee muutos, sen olen hänelle luvannut. Nauttikoon viimeisestä huolelttomasta kesästään. Ensi vuonna löytää sorakanttauksia salaattipenkin riviväleistä ja tuhkaesteitä strategisista kohteista.

Kostea kesä ja poissaolollaan loistanut puutarhuri ovat luoneet erinomaiset apajat etanoille. Salaattipenkistä pilalle meni puolet, ja ruusukaalien lehdet muistuttavat emmentalia. Sen vielä kestän, sillä reikäsalaatit ovat kelvanneet kaneille, mutta kuunliljojen rei'ittäminen herättää suuttumusta.

Pienien reikien lisäksi huushollissa on yksi suuri: pyörävarasto muuttuu miehen käsittelyssä hyvää vauhtia lämminvarastoksi. Talon seinässä on uusi reikä ja reikään asennettuna uusi ovi. Siitä tulee kulku eteiseen. Ulkoa päin seinät laitetaan umpeen. Mahtavaa, talo laajenee kokonaisella huoneella!

Rakenteiden purkaminen ei ilahduttanut seinänrakoon talvehtimaan kömpinyttä nokkosperhosta. Se hytisi kylmästä, mutta jaksoi lopulta lentää sen verran, että toivomme sen löytäneen uuden piilopaikan.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Sorakäytävät ja sähköt, osa 3 - suihkulähde

Sain suihkulähteen syntymäpäivälahjaksi. Se on juuri sellainen luonnollisen tuntuinen, mistä pidän. Vierastan liian mahtipontisia tai moderneja. Mutta tämä sopii visiooni englantilaistyyppisestä puutarhasta, jossa saa olla patinaa ja vähän raunioromantiikan tuntua.

Sähkömies sai työnsä valmiiksi eilen. Kaapeli kulke sorakäytävän alla. Suihkulähteen viereen tuli oma pistoke, joka naamioidaan lopuksi kivien alle piiloon. Kyllä oli juhlallinen tunne, kun kytkettiin laite ensimmäistä kertaa päälle!

Suihkulähteeseen kuuluu maahan upotettava saavi ja pumppu. Saavi jää maahan talveksi, mutta pumppu ja ruukku pitää nostaa sisälle turvaan. Täytin kaivannon soralla astian reunaan. Sitten laitoin ritilän päälle palan suodatinkangasta, johon leikkasin reikiä, jotta vesi valuu paremmin takaisin vesisäiliöön. Pinnalle asettelin koristekiviä. Työ jäi vähän kesken, sillä koristekiviä oli liian vähän.

Valkoiset kivet ovat Kekkilän koristekiveä (kalsiittia). Ostin kolme pussia, mutta se ei riittänyt. Vielä täytyy ostaa ainakin yksi pussi.

Sorakäytävät ja sähköt, osa 2

Miten saadaan teini lapion varteen? Nätisti pyytämällä. Mitä ihmettä, ei tullut edes urputusta!

Tänään päästiin taas askel eteenpäin sorakäytäväurakassa. Mutta voi itku... venäytin sekäni niin pahasti soraa lapioidessani, että nyt en pääse liikkumaan. Kyllä ottaa koteloon. Huomenna olis ollut aikaa jatkaa, mutta tuskimpa pystyn.

Singelikuorma tuli torstaina. Keko mahtui juuri ja juuri pistotielle.
Pistotien reunassa on penkki, jossa kasvaa rivissä vuorotellen kolme timanttituijaa ja neljä laikkukirjokanukkaa. Keskimmäisten kanukoiden juurelle olen istuttanut kärhöjä. Ryhmä on yksi suosikeistani koko pihalla, joten olin vähän huolissani, jyrääkö singelikasa puskat alleen. Mutta ei. Nuori kuljettaja osasi olla tosi tarkka ja varovainen, kun kippasi kasan pihaan.

Valitsimme sorakäytävien päällysteeksi singeliä, jonka raekoko on 8-16mm. Saatiin halvin tarjous Mäntsälästä Kivapihalta. Hinnoissa oli valtavia eroja! Soran päälle tulee Kekkilän askellaatat. Olin alunperin ajatellut valaa laatat itse ämpäreissä, mutta lopulta järki voitti. Urakka olisi ollut hidas ja vaivalloinen. Joskus kannattaa maksaa siitä, että pääsee vähän helpommalla.

Kuvan yläreunassa näkyy pesemätöntä singeliä, alareunassa pestyä. Valmiiksi pestyäkin saa, mutta se maksaa enemmän. Pesu oli helpompaa kuin luulin. Ei tarvinut kuin vähän puutarhaletkulla suihkutella.
Sora on juuri niin kaunista kuin toivoin! Teräviä murskauskulmia ei ole, sillä singeli on hiekasta seulottua luonnon pyöristämää kiveä.
Kaivannon pohjalle levitettiin suodatinkangas ja sen päälle sora. Lopuksi leikataan ylimääräiset kankaat ja asetellaan askellaat. Saimme tänään vasta pienen pätkän tehtyä.

Sähköt saatiin perjantaina. Hihkuin riemusta! Vihoviimein vuosien jahkailun jäljeen meillä on kunnollinen pihavalaistus! Pylväsvaloja on kolme, seinään kiinnitettyjä neljä (tai yksi niistä on portissa). Kasvihuone, varasto, kaivo ja upouusi suihkulähde saivat myös sähköt. Lisäksi on muutama pistorasia piilossa pensaassa ja köynnöskaaren alla. Laitan valoista kuvia myöhemmin. Nyt en pääse tämän selkäni kanssa minnekään kuvaamaan (vaikka juuri nyt olisi hyvä aika kuvata, kun on pimeää) vaan makaan kannettava vatsan päällä sängyssä...