maanantai 30. huhtikuuta 2012

Always look on the bright side of life

Narsissien ja tulppaanien nuput ovat turvonneet. Scillat ja krookukset kukkivat täyttä häkää. Ei syytä murjottaa. Harmaus muurtuu pian ja värin palaavat elämään.

 
Sain juuri huonoja uutisia. Musertavia, jos ollaan tarkkoja. Pitäisi varmaan käpertyä peiton alle säälimään itseäni, mutta ei huvita. Sen sijaan join siiderin aurinkotuolilla puutarhassa hyvässä seurassa ja haistelin pitkin hengenvedoin viikonloppuna levittämäni kanankakan tuoksua. On vappu. Lähdemme ystävien luokse, enkä aio murehtia tänään mitään. Otan mallia Scarlett O'Harasta:

I won't think about it now,
I'll think about it tomorrow, when I can stand it"
"After all ... tomorrow's another day"
 
Vaikka mieli on musta, kevät tulee kuitenkin. Karviaispensaan lehdet pyrkivät ulos silmuista.
 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Täydellinen päivä

Viikko sitten tuli lisää lunta. Mutta nyt lumi on vihdoin sulanut. Sitä on enää ojissa ja pimeissä pohjoisnurkissa. Krookukset kukkivat ja tulppaanien ja narsissien alkuja puskee joka paikasta.

Tuhannen neliön tontissa riittää työtä vaikka olinkin haravoinut pihan hyvin syksyllä. Suuret koivut pudottavat talvella paljon oksia.
 
Eilisestä tuli sellainen päivä, millaisia vapaapäivien pitäisikin olla. (Tänään onkin sitten taas työpäivä... sellaista on yrittäjän arki.)

Kävimme tyttären kanssa kiertämässä taimimyymälöitä. Löysimme Plantagenista vihdoin sellaisia tuijantaimia, joista matalien penkinreunusten kasvatus voisi onnistua. Kaiken päälle ne olivat limenvärisiä - niin kuin olin haaveilut. Koska puksipuu ei menesty meillä, tuijat saavat kelvata. Alunperin olin ajatellut käyttää tarkoitukseen marjakuusia, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Tuijat sain kolme kympillä, marjakuuset maksoivat koosta riippuen 13-50 euroa kappale. Ostin tuijia 18 taimea. Jos niitä laittaa 4-5 metrille, saan reunusta noin 4 metriä. Se ei ole paljon, mutta alku kuitenkin. Samanlaisia taimia ei varmasti löydy myöhemmin enää lisää, vaan pidemmät reunukset on tehtävä kerralla. Tämän reunuksen teen paikkaan, jossa reuna saa olla erilainen kuin muualla. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kaikkiin suuriin perennapenkeihin englantilaistyyliset reunat jossain vaiheessa.  Mutta maltilla nyt - kokeilen tänä kesänä yhteen paikkaan ja sitten vasta teen isompia ratkaisuja.

Nostin taimet turvaan kasvihuoneeseen. Pääsen istuttamaan ne lopulliselle paikalleen vasta myöhemmin, kun kaivuutyöt ovat valmiita. Onneksi taimia voi varastoida pitkiäkin aikoja, kun vain muistaa huolehtia kastelusta.

Ostimme myös ihania vaaleanpunaisia, valkoisia ja syklaaminpunaisia pelargonioita, sinisiä orvokkeja ja suuren sinisen jalohortesian. Yleensä en juurikaan osta kesäkukkia vaan kasvatan taimet itse. Mutta tänä vuonna on ollut epäonnea. Onnistuin palelluttamaan suurimman osan taimistani, kun vein ne liian aikaisin vilpolaan. Tai oikeastaan en, vaan vein lämppärin pois liian aikaisin. Sitten tulikin vielä pakkasöitä... Pari pientä samettikukan, leijonankidan, silkkikukan ja laventelin alkua selvisi hengissä. Sisälle jääneet krassit ja asterit voivat hyvin. Onneksi tomaateista vain punaiset tavalliset paleltuivat. Paprikoista meni muutama keltainen. Sisällä turvassa oli keltaiset tomaatit ja minisydäntomaatit, punaiset paprikat, esikasvatettavat salaatit ja ruusukaalit sekä (syysesikkoja ja tupsulaventeleita lukuun ottamatta) kaikki perennantaimet. Tappiot jäivät siis vähäisemmiksi kuin ensipaniikissa ajattelin.

Pelakuut saavat paistatella päivää vilpolan ikkunalla aina siihen asti, kun hallaöistä ei ole enää vaaraa. Sitten ne muuttavat ulos kukkalaatikoihin. Jostain syystä kartoin pelargonioita monta vuotta. Ne olivat minusta liian "mummokukkia" nuoren naisen kasvatettavaksi. Ehkä olen sitten mummoutumassa ennen aikojani, kun en enää pysty ymmärtämään, mikä niissä aikaisemmin tökki. Toisaalta olen kehitellyt itselleni mummomaisia piirteitä muitakin: olen pian 37 vuotias, mutta käytän kotona aina villasukkia, rakastan vilttejä ja laitan kahviin paksusti kermaan. Ja tietysti minulla on myös kissa ja keskeneräisiä neuletöitä ympäri taloa ja ruudullinen liina pöydällä. Voi elämänkevät, kymmenen vuotta sitten olisin pitänyt tämän päivän itseäni NIIN nolona.


 
Ostoskeikan jälkeen vietin puutarhassa viisi tuntia. Aurinko paistoi - oli aivan mahtavaa! Haravoin talvella pudonneet risut, kaivoin esiin säkkikankaiden alla talvetetut ruukkuistutukset (kaikki hengissä!) ja leikkasin matalaksi ne perennat, jotka syksyllä jäivät leikkaamatta. Seuraavaksi pitää levittää kalkki ja kanankakka. Säkit ostin jo valmiiksi. Jos olen ahkera töiden kanssa tänään, enkä tuhlaa aikaani bloggaamiseen (heh), ehkäpä ehdin tehdä sen vielä illalla.

Kun tulin sisään, olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa istualleni. Mutta pahoin laiminlyömäni taimipuuhat oli vielä tehtävä jos aion ylipäätään saada jotain kelvollista kesäksi. Ensi viikosta on tulossa sellainen, että voi unohtaa ajatuksen mistään vapaa-ajasta. Pitää ottaa aika sieltä mistä voi. Ruukutin taimia isompiin astioihin ja kylvin uusia kahteen asti yöllä. Ei tullut ihan valmista, mutta niin, että voin elää itseni kanssa. Myönnän, että olen välillä vähän fanaattinen näiden puutarhahommieni kanssa... Muiden mielestä vähempikin riittäisi. Mutta minulle ei riitä. Jos muuten elämä on yhtä suorittamista ja erilaisten velvollisuuksien täyttämistä, pitää olla edes yksi asia, mikä on itselle ja itseä varten. Puutarhaan liittyvä työ on minulle voimauttavaa silloinkin, kun se on fyysisesti raskasta. Saan siitä valtavasti iloa ja elämänhallinan tunnetta.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tulppaanitaivaassa 3 - iloiset värikkäät

Tässä vielä yksi satsi Keukenhof-retken satoa. Kirkkaan värisiä tulppaaneita, hyasintteja ja narsisseja oli myös paljon. Tässä niistä muutamia.
 

Hyvän mielen haaste

Tähän kuvaan liittyy monta onnellisuutta tuottavaa asiaa: Matka tyttären kanssa Hollantiin Siskon perheen luo. Ihana siskon tyttö, joka oppi sanomaan "kukka" ja "blog", kun istui minun ja kannettavan väliin seuraamaan postaamistani. Häkellyttävä elämys tulppaanipuistossa. Lupa unelmoida ja nauttia elämästä kaikin aistein. Loma ja kevät. Vesi...
 
Sain Kujelta haasteen:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Kymmenen minulle hyvää mieltä tuottavaa asiaa:
  1. Perhe ja ystävät
  2. Oma tupa ja puutarha (+ Oma lupa toteuttaa siellä omia visioita vapaasti.)
  3. Kissa ja kanit
  4. Luova työ
  5. Matkustelu
  6. Vene ja meri
  7. Hyvät kirjat ja lehdet
  8. Kahvi
  9. Vaahtokylpy ja tuoksukynttilät
  10. Nauru hyvässä seurassa
Laitan haasteen eteenpäin seuraaville bloggareille:

Karoliinalle
Viannalle
Maahiskalle
Henrietalle
Sarille

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Tulppaanitaivaassa 2 - viileät vaaleat

Vaaleat sävyt antavat tilaa kirkkaiden hehkua. Pidän siitä, miten ne raikastavat puutarhan tunnelmaa. Pyrin sijoittamaan valkoisia kukkia jokaiseen ryhmään. Tässä lisää eilisen retken satoa. Vuorossa viileät vaaleat. Näistä tilaan varmasti joitakin.







Tulppaanitaivaassa - romanttiset punaiset

Kävimme eilen paratiisissa http://www.keukenhof.nl/. Siskoni varoitti minua, että tulen siellä hulluksi, mutta en voinut kuvitellakaan mitä siellä odotti. En ole eläessäni nähnyt niin paljon kukkia kerralla! Jälkeenpäin sisko paljasti, että puisto oli vielä puolet suurempi, mutta hän ei viitsinyt mainita siitä, koska olin jo muutenkin rasittavaa seuraa, kun jumitin jokaiseen puskaan kamerani kanssa. Otin satoja kuvia. Tässä ensimmäisi maistiaisia.

Sipuleita voi muuten tilata netistä. Kun ehdin, kaivan lajiketiedot kuvien tulppaaneille ja lisään ne kuvateksteiksi.

.....

Lisäys 5.5.2012: Lisäsin kuvateksteihin nyt muutamia lajitietoja, mitä löysin. Kaikista en ole ihan varma. 

Vasemmalla: Double Price?

Oikealla: Double Tulips Margarita

Perennial Delight

Tätä en vielä löytänyt....

Vasemmalla: Peony Flowering Tulip Angelique - Oikealla: Carnaval De Nice

Oikealla: Ollioules

Vasemmalla: Pink impression?

Garden party? vai Triumph Tulip Hemisphere?

Vasemmalla: Lily Flowering Tulip Ballade Lady VAI Lily Flowering Tulip Elegant Lady?

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Varaslähtö

Suomessa on tullut lisää lunta. - Huokaus - Mutta juuri nyt minua ei asia harmita. Ollaan pääsiäisen yli Hollannissa siskon luona. Täällä on jo kevät. Puut ovat hiirenkorvilla ja maasta puskee tulppaaneita ja narsisseja. On melko viileää, mutta aurinko paistaa. Käytiin puistossa ja hautausmaalla kävelyllä. Nähtiin muutama kiinnostava kasvi, joita en tunnistanut. Osaisiko joku auttaa?

Magnoliat (oikealla) ovat parhaassa kukassa. Mieletöntä miten kauniita ne ovat! Vasemmanpuoleista pensasta en tunnista. Kukka on kuin pienellä syreenillä, mutta lehdet ovat kuin herukalla.


Tämä puu herätti ihmestystä. Siitä roikkui pyöreitä pehmeitä siemenpalloja.

Oikealla oleva käppyräinen puu oli todella hieno. Siinä ei ollut vielä lehtiä, mutta oksista työntyi esiin pieniä vaaleanvihreitä kukintoja.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Lumi sulaa vihdoin

Joimme päiväkahvit puutarhassa. Nostimme tuolit aurinkoiselle seinustalle ja nautiskelimme lämpimästä kevätsäästä ja raikkaasta ilmasta. Miten hyvältä valo tuntuukaan! Lumi on alkanut vihdoin sulaa. Se pakenee ensin poluilta ja kivien, pensaiden ja puiden ympäriltä. Odottelen krookuksia.

Alppiruusut ja minä olemme ilmeisesti vihdoin väleissä. Ainakin nuppuja on nyt paljon.

Poikani koulutyönä tekemä lyhty putosi talvella puusta ja paljastui nyt sulavan lumen alta.

Lampaat heräilevät talviuniltaan. Tervetuloa taas päivänvaloon!

Penkki on selvinnyt talvesta. Säkkikankaiden alla uinuvat ruukut ja laatikot ovat tulleet esiin kinoksen alta.

Kiitos tunnustuksesta



Sain tunnustusta blogilleni Kujelta. Lämmin kiitos, ilahduin kovasti!
Osana tunnustusta minua pyydettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Rakas Mummuni oli taitava viherpeukalo ja suuri esikuvani. Ihailin häntä kaikessa - hän oli lempeä ja kiltti, taitava käsistään ja loputtoman kärsivällinen. Rakastin kukkia ja kasveja jo lapsena ja haaveilin, että jonain päivänä kasvatan itse tomaatteja ja mansikoita ja kesäkukkia juuri niin kuin Mummu. Kun sain ensimmäisen oman puutarhani (rivitalopihan vuonna 2000), päätin, että nyt opettelen. Aloitin ihan nollasta ja täysin ummikkona, mutta vähitellen tieto ja ymmärrys lisääntyivät yrityksen ja erehdyksen ja ahkeran lukemisen kautta. Vaikka Mummu on meidät jo aikaa sitten jättänyt, muistan hänet edelleen joka kerta, kun upotan sormeni multaan.

Puutarhablogi syntyi ensin dokumentoinnin tarpeesta. Pian kuitenkin huomasin, että sillä on minulle myös itseisarvoa. Blogi on oma pieni paikka maailmassa, jonne eivät mitkään arjen vaatimukset yletä. Se tarjoaa esteettisen nautiskelun tilan, missä saan uppoutua niihin asioihin, jotka antavat minulle voimaa. Puutarha on minulle paljon enemmän kuin piha, jota "sisustetaan" nätiksi. Se on itsensä toteuttamisen paikka, luovuuden lähde ja henkisen uudistumisen elinehto. Näivettyisin kuoliaaksi, jos puutarha otettaisiin minulta yhtäkkiä pois. Rakkaudessani kasveihin on jotain sellaista meditatiivista energiaa, mitä on vaikeaa ulkopuoliselle selittää. Sen voi ymmärtää vain toinen vihervinksahtanut. Ehkäpä blogi syntyi tarpeesta jakaa tätä kokemusta kaltaisteni kanssa.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Rakkain kasvi puutarhassani on raparperi. Se on ensimmäinen kasvi, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Siksi sillä on suuri tunnearvo.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?
Puutarhassa ei ole oikeaa eikä väärää. Omassa puutarhassa saa tehdä mitä haluaa. En koskaan mieti, mitä vieraat tai naapurit sanovat tai teenkö asiat oikeaoppisesti. Elämässä on sääntöjä ja pingottamista muutenkin aivan liikaa, jospa edes kasvien kanssa saisi rehottaa niin kuin rehottaa. Tärkeintä on ilo ja tekemisen nautinto. Epäonnistuminen on sallittua.