sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kuura ja kukkia

Lammen pinta on jäätynyt. Perennat lammen ympäriltä on leikattu matalaksi. Kaikki muut puut ja pensaat ovat jo täysin paljaita, mutta riipparaita pitää sitkeästi kiinni viimeisistä lehdistään.
Komeamaksaruoho ei ole säikähtänyt pikkupakkasia ja kevyttä kuuraa. Se hehkuu yhä punaisena ja uhmaa sinnikkäästi pakkasukkoa.
Herttavuorenkilvet käpristävät kylmässä lehtensä rullalle. Tässä kohtaa aina mietin, kuinka se onnistuu selviämään talven yli vihreänä. Vaikka juuri nyt se näyttää kuolevalta kaalimaalta, niin keväällä se oikoo kohmeiset jäsenensä reippaana ja pirteänä pitkän talviunen jälkeen.
  
Lumi ei ole vielä tullut, mutta maassa on kuuraa ja lampi on jäässä. En ehtinyt saada kaikkia ruukuissa ja taimikasvatuslaatikoissa kasvaneita perennoja maahan. Hitaudesta sakotetaan. Nyt on myöhäistä. Jos talvi on leuto, ne saattavat selvitä, mutta paleltumiskuolema on melko todennäköinen. Peittelin niitä säkkikankailla, jotta pakkanen purisi ainakin hieman hellemmin. Toivon runsaslumista talvea, sillä eristävien kinosten alla ruukut ovat paremmassa turvassa.


Oi voi, osa sormustinkukista jäi istuttamatta maahan. En tiedä miten ne selviävät laatikossa talven yli. Istutuslapiokin oli jäänyt laatikon viereen muistuttamaan ja syyllistämään tekemättömästä työstä.

Kevätkaihonkukkia on kaksi tälläista laatikollista. En keskinyt niille paikkaa, joten ne saavat myös talvehtia laatikoissa.

Kylmä betoni ei ole paras talvetusalusta. Kannoin ruukuissa kasvaneet bellikset, mirrinmintut ja jättipoimulehdet laatoilta kuorikatteen päälle terijoensalavien alle ja peittelin ne säkkikankaalla.

Lupiiniruukku oli jäätynyt kiinni. Sujautin säkin sen ylle. Onneksi ruukku on korkea - eristävää multaa jää juurien ja kylmää hohkavan betonin väliin.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kurpitsat piiloon pakkaselta

Tänä vuonna kurpitsoja tuli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hauskimmillaan ne ovat juuri nyt, kun värejä on monenlaisia. Ne muuttuvat kaikki vähitellen oransseiksi. Osa kuivuu ontoiksi "helistimiksi", osa aina mätänee. Onneksi tänä vuonna näitä riittää!

 
Koristekurpitsat näyttivät niin hauskoilta puutarhassa, että en pitänyt kiirettä niiden sisälle tuomisessa. Olin tehnyt asetelmia ruukkuihin ja ämpäreihin ja nostellut kurpitsija sinne tänne ympäri pihaa pieniksi väriläiskiksi. Mutta viivyttelin liian pitkään: osa kurpitsoista paleltui piloille kylminä öinä. Viikonloppuna toin ehjät sisälle. Harmittaa vähän hölmöilyni. Sen tiesin, että kurpitsan taimet paleltuvat herkästi, mutta kuvittelin, että hedelmät kestävät paremmin kylmää. Eivät kestä. Tiedänpä ensi vuonna. Osa oli myös kolhiintunut, kun olin kuljettanut niitä edestakaisin koululle oppilaiden piirrosmalleiksi. Puolet saaliista päätyi siis kompostiin. Siitä huolimatta niitä on omiin tarpeisiin miehen mielestä liikaa, vaikka olen jo jaellut niitä tutuille. Ehkäpä vien koulun myyjäisiin pussillisen.

Asetelma suuressa ruukussa: kurpitsoja ja sammalta matalaksi leikattujen kotkansiipien suojana. Kuva on otettu 30.10.2011
Asetelma nurinpäin käännetyn sinkkiämpärin päällä. Kuva on otettu 9.10.2011.
 
Suurimmat kurpitsat kasvoivat tänä vuonna ojan rinteessä. Loppukesästä kasvit kiipesivät koko leveän ojan yli ja pyrkivät keskelle tietä. Ohikulkijat poimivat hedelmiä vaivihkaa. Niitä tuli niin paljon, että ei minua haitannut. Olisin antanut luvallakin, ei olisi tarvinut piilottaa paidan alle. :)
 
Oja on paitsi leveä, myös jyrkkä. Se näyttää kuvassa matalammalta kuin oikeasti on. Koska rinteeseen keväällä istuttamamme maahumala oli vasta kasvun alussa, päätin laittaa kolotilkkeeksi muutaman yksivuotisen koristekurpitsan taimen. En voinut kuvitella, että ne kiipeäisivät lopulta koko ojan yli tielle saakka. Tien puoleinen rinne jäi kunnostamatta näiden takia. Eihän sinne sopinut sekaan, kun oli kurpitsaa täynnä kaikki paikat. Kuva on otettu 20.8.2011. Ne kasvoivat tästä vielä...
Tässä sama rinne 9.10.2011 ojan toisesta päädystä kuvattuna. Kurpitsat ja viherlannoskasvit (hunajakukka, viljatatar ja veriapila) on kiskottu jo pois. Maahumala on levinnyt muiden kasvien alla niin hyvin, että ehkäpä se täyttää ensi kesänä koko rinteen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Sää kylmenee

Lämpötila on käväissyt nollan alapuolella nyt muutamana yönä. Se näkyy puutarhassa siten että loputkin perennat ovat lakastuneet. Myös koristekurpitsat ovat saaneet pakkasenpuremia. Onneksi muutamat niistä olivat vielä kunnossa. Toin ne sisälle ja pistin lavuaariin kylpyyn. Pesun jälkeen ne saavat paikan ikkunalaudalla. Joskus olen saanut kurpitsat säilymään sisällä koko talven yli. Osa aina mätänee, mutta se ei haittaa, kun niitä on iso kasa.

Ylihuomenna lämpötilan ennustetaan laskevan nollaan myös päivällä. Se tarkoittaa, että ensilumen tulo on lähellä. Pientä paniikkia tuli tänään. Keräsimme miehen ja tyttären kanssa loppuja ruukkuja, tuikkulyhtyjä ja työvälineitä kiireesti pois lumen tieltä. Mies tyhjensi kaivon pumpun ja letkut, sekoitteli komposteja ja istutti tuijan, jonka halusin siirtää etupihalta takapihalle. Minä leikkasin perennoja matalaksi ja keräsin loppuja roskakasoja. Myös terassi tyhjennettiin lopuista tavaroista ja markiisi kelattiin rullalle.

Ryhmäruusuissa oli vielä yksi kukka jäljellä. Leikkasin sen leikkokukaksi talteen ennen kuin pistin koko kasvuston maata myöten matalaksi.

Ruusut paleltuvat helposti. Sen vuoksi olen ottanut tavaksi peitää ne hallaöiden tultua perennojen varsilla.

Tässä parturoidaan jättipoimulehtiä. Vielä jäi etupihalla yksi penkki leikkaamatta, mutta suurin osa perennoista on nyt leikattu. Matalia ja maata peittäviä en leikkaa, mutta korkeat perennat leikkaan aina syksyisin.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Punakärsämön erehdys

Onpa ihmeellinen marraskuu. Talvesta ei ole tietoakaan. Ulkona on mukavan lämmintä. Vaikka puut ja pensaat ovat jo paljaita, jotkut perennat eivät tunnu ymmärtävän mikä vuodenaika nyt on. Yksi sellainen on punakärsämö. Kasvatin sitä keväällä siemenistä. Taimia tuli aivan valtavasti. Olen istuttanut niitä kolmeen eri paikkaan tontilla ja kahteen paikkaan ojan puolella. Niiden piti kukkia vasta ensi kesänä, mutta lämmin syksy on innostanut muutamia yksilöitä kukkimaan. Kukat ovat suuria ja kukkavarret pitkiä. Lupaa hyvää ensi kesälle.

Kesäkuun puolivälissä taimet olivat ihan pikkuruisia. Lokakuussa ilmestyivät ensimmäiset kukat. Osa taimista kukkii vieläkin!

Näitä ruukkuja on tänä kesänä riittänyt. Kun olin vihdoin saanut maahan kaikki ruukutetut taimet joskus elokuun lopulla, huomasin, että taimikasvatuslaatikkoon hylkäämäni "jämät" eivät olleet kuolleet vaan kasvaneet reippaasti kokoa. En millään voinut heittää niitä kompostiin... Niinpä nekin saivat paikan kukkapenkistä. Nyt punakärsämöä piisaa, joten toivon, että se ei tuota ensi kesänä pettymystä, kun näen sen ensimmäisen kerran täydessä loistossaan.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Vihdoin valmista

Etuoja saatiin eilen valmiiksi. Koko perhe värvättiin hommiin. Lapsetkin lapioivat soraa ja kantoivat kiviä siinä missä aikuiset. Katso lähtötilanteen kuvat tästä ja tästä.

Hyvästi rikkaruohot ja iänikuinen trimmerillä niittäminen. Avo-oja on nyt putkitettu ja täytetty. Kaupungin putken ja meidän putken yhdistäminen olisi ollut niin hankalaa, että päätimme jättää putkien päät auki ja tehdä kohtaan kivillä reunustetun pienen avokaivon.

Sora ja kivet tilattiin säkeissä kotipihaan. Se tuli kalliimmaksi kuin hakea itse peräkärryllä, mutta joskus helppoudesta haluaa maksaa.

Tontin puolelle lisättiin multaa pohjalla olevaan rumpuputkeen asti. Pengerrys täytettiin maanpeittokasveilla. Pohjoispäädyssä on rentoakankaalia ja täällä etelä puolella on rönsyleimua. Tähän asti työ tehtiin jo aikaisemmin. Kadun puolella rumpuputken vieressä on salaojaputki. Tältä puolelta oja täytettiin soralla.
Mullan ja soran rajalle tehtiin kivistä reunus.

Sora jätettiin hieman kuopalle, jotta tie pysyy puhtaana ja vesi ei lammikoidu tielle.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Taksvärkkityöläiset syystöissä

Taksvärkkityöläiset leikkasivat eilen tarhapiiskut matalaksi. Joinain vuosina olen jättänyt perennojen varsia talventörröttäjiksi. Mutta nykyään pyrin leikkaamaan matalaksi kaikki, mitkä vaan ehdin ennen lumien tuloa. Syy on yksinkertainen: minulla on niin paljon perennoja, että en voi jättää kaikkea keväälle. Kevättöitä on paljon muitakin - usein on käynyt niin, että olen ehtinyt perennapenkkien perkaamiseen vasta sitten, kun uusi kasvu on jo alkanut. Silloin olen tallonut/vahingoittanut nuoria versoja penkissä hyppiessäni.
  
Sain eilen kaivattua apua. Poika ja hänen ystävänsä suorittivat taksvärkkipäivänsä meillä puutarhatöissä. Tosin pienen protestoinnin säestämänä: "Kaikkien muiden mutsit antaa vaan sen kympin, eikä niiden mitään tarvitse tehdä." Mutta minä olen periaatteellinen, maksan vain työstä. Tuskaa helpotti se, että löytyi kaveri, jonka vanhemmat olivat yhtä tiukkiksia. Koko taksvärkin idea on, että lapset oppivat tekemään työtä rahan eteen, ja että ansaittu raha annetaan apua tarvitseville - nuorilta nuorille. Toki toisten äitien antamat kympit päätyvät hyvään tarkoitukseen nekin, mutta mitä ne sohvalla makaavat nuoret silloin oppivat? Äidiltä saatu raha on äidin rahaa, mutta itse ansaitun rahan lahjoittaminen opettaa aivan toisenlaisen tunteen käsittelyä: osaanko jakaa omastani, olenko valmis ponnistelemaan jonkun muun kuin oman etuni nimissä?

Oma lapseni ja hänen ystävänsä tekivät kiltisti oman osansa ja saivat paljon aikaan, siivosivat mm. kasvihuoneen loppuun, kun se jäi minulta viikonloppuna kesken. He saattoivat myös haravointiurakan päätökseen sullomalla lehtikasat jätesäkkeihin. Säkkejä kertyi komea kasa. Taajamassa roskia ei voi polttaa, joten roskat viedään peräkärryllä kaatopaikalle lajiteltavaksi. Olemme luopuneet lehtien kotikompostoinnista, koska niitä tulee vuosittain niin paljon. Meillä on jo muutenkin kaikki neljä avokompostia säännöllisesti täynnä vaikka niistä kaksi parhaiten maatunutta tyhjennetään kasvimaalle ja kukkapenkkeihin aina keväisin. Ruokajätteet kompostoimme erillisessä lämpökompostorissa.


Vielä viikko sitten kirsikassa oli lehtiä jäljellä. Nyt se on täysin paljas. Meillä lehdet haravoidaan joka syksy. Jotkut puutarhakirjat opettavat, että lehdet kannattaisi jättää maahan lannoittamaan maaperää ja suojaamaan perennoja. Joo, toimii varmaan sellaisessa pihassa, jossa EI ole kolmea valtavaa vaahteraa (ja muutamaa nuorta), neljää isoa koivua, viittä terijoensalavaa, tammea, tuomea, kahdeksaa hedelmäpuuta ja kymmenittäin lehtensä varistavia pensaita. Meillä lehtiä on yksinkertaisesti niin paljon, että niiden jättäminen maahan olisi katastrofi: nurmikko tukehtuisi ja kaikki paikat olisivat keväällä lumien sulettua limaisen lehtikerroksen peitossa. Kerran olemme myöhästyneet haravoinnin kanssa, jolloin osa lehdistä jäi lumen alle. Sitä virhettä en enää päästä tapahtumaan, niin karmeaa oli jälkien siivoaminen keväällä. Sitä paitsi lehtien haravoiminen syksyisin on kivaa. Samalla saa hyötyliikuntaa.