Koristekurpitsat näyttivät niin hauskoilta puutarhassa, että en pitänyt kiirettä niiden sisälle tuomisessa. Olin tehnyt asetelmia ruukkuihin ja ämpäreihin ja nostellut kurpitsija sinne tänne ympäri pihaa pieniksi väriläiskiksi. Mutta viivyttelin liian pitkään: osa kurpitsoista paleltui piloille kylminä öinä. Viikonloppuna toin ehjät sisälle. Harmittaa vähän hölmöilyni. Sen tiesin, että kurpitsan taimet paleltuvat herkästi, mutta kuvittelin, että hedelmät kestävät paremmin kylmää. Eivät kestä. Tiedänpä ensi vuonna. Osa oli myös kolhiintunut, kun olin kuljettanut niitä edestakaisin koululle oppilaiden piirrosmalleiksi. Puolet saaliista päätyi siis kompostiin. Siitä huolimatta niitä on omiin tarpeisiin miehen mielestä liikaa, vaikka olen jo jaellut niitä tutuille. Ehkäpä vien koulun myyjäisiin pussillisen.
![]() |
Asetelma suuressa ruukussa: kurpitsoja ja sammalta matalaksi leikattujen kotkansiipien suojana. Kuva on otettu 30.10.2011 |
![]() |
Asetelma nurinpäin käännetyn sinkkiämpärin päällä. Kuva on otettu 9.10.2011. |
Suurimmat kurpitsat kasvoivat tänä vuonna ojan rinteessä. Loppukesästä kasvit kiipesivät koko leveän ojan yli ja pyrkivät keskelle tietä. Ohikulkijat poimivat hedelmiä vaivihkaa. Niitä tuli niin paljon, että ei minua haitannut. Olisin antanut luvallakin, ei olisi tarvinut piilottaa paidan alle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti