Syksyn sitkeät

Krysanteemi jaksaa yhä kukkia.

 
Ihmeellistä, että puutarhassa on yhä kukkia, vaikka puut ovat jo pudottaneet puolet lehdistään. Suurimman osan perennoista olen jo leikannut matalaksi, mutta viimeiset perennat eivät hevillä luovuta: kukkia löytyy mm. syysleimuista, verikurjenpolvista, mirrinmintuista, belliksistä, muurikelloista, syyshortesioista ja ruusuista. Myös kesäkukissa on muutamia ällistyttävän sitkeitä: viimeiset noolanat, piiankielet, krassit, rusoikikukat ja petuniat kantavat vielä yksittäisiä kukkia. Samettikukat, krysanteemit, syklaamit ja maksaruohot eivät ole huomaavinaankaan, että kesä on päättynyt.
 

Bellis on uskollinen. Se kukkii toukokuusta lokakuulle - vuodesta toiseen.

Iki-ihana hanhikki on yhä valkoisten kukkien peitossa.

Vaikka suurimman osan rusoikikukista kuivatin jo talven varalle, jätin yhden laatikollisen vielä puutarhaan kukkimaan. En arvannutkaan, että ne kestävät näin myöhään syksyyn.

 
Istuimme viimeisen kerran tänä vuonna puutarhassa kahvilla. Sen jälkeen kannoimme puutarhakalusteet talviteloille. On ollut lämmin ja aurinkoinen päivä. Mutta syksy on tullut, sille ei voi mitään. Yöt ja aamut ovat todella kylmiä. Pimeä tulee aikaisin, eikä työpäivän jälkeen ole enää valoa puutarhassa työskentelyyn. Tänä syksynä on satanut paljon. Siksi en malttanut pysyä tänään sisällä, vaikka kotitöitäkin oli rästissä. Istutun kukkasipuleita, leikkasin perennoja, keräsin tavaroita ja siivosin roskia. Haravointia olin jo aloitellut aiemmin, mutta päätin nyt malttaa odottaa, että kaikki lehdet ovat pudonneet ennen kuin jatkan.

Isäntä aloitti pitkään vältellyn työn (lievän painostuksen alaisena): Etupihan pikkuojan täyttö/putkitus on ollut listalla vuosikausia. Työn motiivina on laiskuus: Täytetty oja on helpompi pitää siistinä. Nyt siinä on rehottanut rikkaruohoja, joiden niittäminen trimmerin kanssa on ollut työlästä. Lisäksi ojan reunaan istutetut sireenit ovat kärsineet kuivuudesta. Kun oja on täytetty, sireenit saavat paremmat kasvuolosuhteet. Täytetyn ojan pinnalle istutan huoltovapaita maanpeittokasveja omista pistokkaista. Olen kasvattanut niitä koko kesän laatikoissa ja alan olla jo vähän huolissani, että ehdinkö saada ne maahan ennen yöpakkasia. Vielä on päättämättä mitä ja miten järjesteltynä, mutta ehdolla on mm. herttavuorenkilpiä, rentoakankaalia, rönsyleimua ja kevätkaihonkukkaa. Tuskin laitan näitä kaikkia... Ylimääräiset istutan isoon ojaan.
 

Isäntä kaivoi rikkaruohot lapiolla pois ja syvensi ojaa niin, että putki saadaan suoraan.

Putket eivät ole ihan halpoja, mutta onneksi niitä ei tarvittu tämän enempää.

 
Päivän sitkein oli kuitenkin aurinko. Se viivytteli pitkään puiden latvoissa ennen kuin alistui ja painui taivaanrantaan.

Ihana valo helli meitä tänään. Tällaisia päiviä ei ole enää montaa jäljellä ennen kuin talvi tulee ja nielaisee kaikki värit.