lauantai 9. heinäkuuta 2011

Saat anteeksi

Pensashanhikki on kukkiessaan suloinen kuin morsian.






























  
Joka kevät kiroan hanhikkiaidannetta. Se näyttää viheliäiseltä risukasalta, josta ei ole muuta kuin harmia. Lehdet tulevat myöhään, ja kuivia oksia on joka vuosi enemmän. Edellisen vuoden kukkavarret törröttävät rumina risuina kohti taivasta. Pensaat ovat ikivanhoja, eivätkä oikein jaksa työntää nuorta kasvua, vaikka olen hoitoleikannut kuivia oksia lähes vuosittain. Muotoon leikkaus tai kasvun ohjailu leikkaamalla aiheuttaa vain epämääräisiä tupsuja oksien päihin. Olisin leikannut koko puskan matalaksi jo kauan sitten, ellei se olisi strategisesti kissanhäkin suojana. Hanhikille on langetettu kuolemantuomio, joka pannaan täytäntöön, kun terassin laajennus ja salaojaremontti aloitetaan ensi- tai seuraavana kesänä. Samalla kertaa kissalle rakennetaan uusi ulkoiluhäkki aitan taakse.

Hanhikki näyttää rumalta pitkälle kesäkuuhun. Mutta sitten se alkaa avata ensimmäisiä kukkia. Kukinta kiihtyy näihin aikoihin ja jatkuu pitkälle syksyyn. Koko loppukesän se on ihana ja kaunis. Tunsin piston sydämessäni, kun katsoin sitä tänään. Kuinka saatoin ajatella siitä niin pahasti vielä kuukausi sitten? Se saa kaiken vaivan ja harmin anteeksi. Se on täynnä kukkia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti