Naapurisopu koetuksella

Höyhenpensas kukkii hunajantuoksuisin pienin pölyhuiskukukin.

Kaksi vuotta sitten perustin suuren pensas- ja perennapenkin keskelle pihaa. Olin etsinyt kokonaisuuteen helmipensasta, mutta en löytänyt sitä miltään taimitarhalta tai puutarhaliikkeestä. Plantagenissa sain päähänpiston ja ostin tämän höyhenpensaan helmipensaalle tarkoitetulle paikalle.

Heräteostoksissa on aina se vika, että asioista ei ole ottanut selvää ajoissa. Olin jo ehtinyt istuttaa pensaan kalkkia tarvitsevan ketoneilikan viereen, kunnes sain selville, että kasvi viihtyykin mieluummin happamassa maassa. Jätin kasvin paikoilleen ja ajattelin ratkaista asian myöhemmin. Nyt pensas on ollut paikalla pari vuotta, enkä ole vieläkään keksinyt, minne sen istuttaisin. Uutta penkkiä ei nyt ole suunnitteilla. Yksittäiskasviksi tämä on liian pieni. Ehkä jätän asian silleen tänäkin vuonna. Vaikka kasvit viihtyvät nyt naapureina, jompi kumpi alkaa ennen pitkää voida huonosti. Heitin keväällä neilikalle kalkkia todennäköisesti liian varoen, koska en halunnut hermostuttaa höyhenpensasta. Luulen, että se on neilikka, joka alkaa ensimmäisenä oirehtia.

Etualalla ketoneilikka, joka kukkii ihanin vaaleanpunaisin kukin myöhemmin kesällä. Olen kasvattanut sen itse siemenistä pari vuotta sitten. Neilikan vasemmalla puolella pikkuinen höyhenpensas ja oikealla rentoakankaali. Kuva on viikon vanha, tänään akankaali kukkii jo paljon näyttävämmin. Otan siitä kuvan, kunhan ehdin.