Veden äärellä

  
Suomalaiset rakastavat vettä. Vaikka sitä tässä maassa riittääkin, vain harvat saavat asua rantapaikassa. Kesämökki hankitaankin usein veden takia. Yleensä mökille ilmestyy vähitellen myös puutarha, vaikka ei olisi ollut tarkoituskaan. Monilla on tästä syystä kaksi puutarhaa, toinen kotona ja toinen kesämökillä. Meillä ei ole mökkiä, ei omaa rantaa eikä sukulaistenkaan kesäpaikkaa veden äärellä. Mutta meillä on kaksi venettä: moottorivene päiväretkeilyyn ja purjevene pidempiä matkoja varten. Nautimme sekä puutarhasta että vedestä. Olemme ratkaisseet yhtälön niin, että koti on paikassa, jossa pihaa riittää, mutta vesille täytyy lähteä erikseen. Puolen tunnin ajomatka meren rantaan on sen verran vähän, että emme ole kaivanneet kesämökkiä tai rantatonttia. Kotikaupungissamme on myös mukavan kokoinen järvi, jonne moottoriveneen saa vietyä trailerilla suhteellisen vaivattomasti. Järveltä löytyy myös onkipaikkoja ja uimaranta, joten vedestä voi nauttia ilman venettäkin.

Koska tänään sää oli mitä parhain, vietimme koko päivän merellä. Ruokataukopaikaksi valikoitui Pikku-Leikosaari. Saaressa kasvaa mm. käkkäräisiä mäntyjä, rantakukkia, horsmia, maksaruohoja, ruohosipulia, vadelmia ja rantatädykettä. Mutta kaikkein kauneinta saaressa on kuitenkin auringossa välkehtivä meri ja sileiksi hioutuneet rantakalliot.

Karhunputket tuntuivat viihtyvän karussa ja tuulisessa paikassa.

Kalliot ovat kuin luonnon muovaamia taideteoksia. Sileillä kallioilla on ihanaa makoilla ja kävellä paljain jaloin. Suorassa auringonpaisteessa ne muuttuvat jopa polttavan kuumiksi.

Kallion koloihin on muodostunut pieniä lammikoita.