torstai 7. kesäkuuta 2012

Varjosta valoon

Tänään aurinko tuli esiin. Juuri niin kuin pyysin. Eilisen mielipahan voi laittaa mittasuhteisiin. Keräsin onnistumisia tähän muistutukseksi siitä, että puutarhassa voi käyttää valikoivaa silmää. Se on balsamia haavoille.

Ojanpientareet kadun puolelta. Vasemmalla pohjoispäädystä pääsisäänkäynnin puolelta ja oikealla eteläreunalta pistotien vierestä. Omakehu haisee, mutta näistä olen kyllä ylpeä! Tosin yksi myrkyllinen naapuri huomautti, että olen venyttänyt harrastustani kaupungin maalle. Siinä hän on kyllä väärässä. Tontin raja kulkee ojan pohjalla. Ja vaikka olisinkin - pidättäkää minut, kaamea viherterroristi!
Oi akankaali, kyllä sinä olet ihana!
Harjaneilikat pitävät yllä jännitystä. Olo on kuin jouluna - pakettia voi hypistellä, mutta vielä ei tiedä, mitä siellä on sisällä.
Taponlehdet ovat viimeinkin paikalla, missä ne viihtyvät. Lehdet ovat puolta suurempia kuin koskaan aikaisemmin tällä tontilla. Lisäksi ne ovat alkaneet levitä. Voi iik, että olen onnellinen!

2 kommenttia:

  1. Wau mitkä ojanpientareet!! Upeeta ja mahtavaa ja syreeni kukassa. Miks mun syreeni ei kuki. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä sure syreeniäsi. Joskus ne on vaan hitaita. Mullakin on toisella puolella pihaa yksi, joka kukki vasta nyt kolmantena kesänään. En tiedä miksi, mutta luulen, että se ei saanut tarpeeksi valoa, kun oli niin pieni.

      Poista