Ylioppilaita ja muita Suomenlinnassa

Pappa sanoi, että villiviini sai alkunsa kolmesta pienestä rimpulasta. Nyt sitä joutuu vuosittain repimään ikkunoiden kohdalta, jos mielii nähdä ulos.

 
Päivän veneretki johti Suomenlinnaan mieheni isovanhempien luokse. Heidän puutarhassaan pääosassa ovat suuret syreenit, belliksien valtaama nurmikko, lähes koko talon peittävä villiviini, jättimäinen raparperi (josta sain nipun kotiin vietäväksi) ja kukkapenkki, jossa kasvaa mm. päivänkakkaroita, rohtosuopayrttiä ja rönsyalpia. Kun ihastelin parhaillaan kukkivia suopayrttejä, Pappa katsoi minua hitaasti ja korjasi:

– Ne ovat ylioppilaan neilikoita.
– Mitä?
– Niin, ylioppilaan neilikoita, en minä muuta nimeä niille tiedä.
– Jaa, en ole koskaan kuullutkaan tuota nimitystä.

Kotona googlasin ja viisastuin. Toden totta rohtosuopayrtti tunnettiin ennen kansan keskuudessa nimillä "ylioppilas" ja "ylioppilaan neilikka", vaikkei se neilikka olekaan. Miten viehättävä nimi! Otan sen käyttöön.

Omat ylioppilaani olivat työn takana. Niitä oli tontilla, kun muutimme, mutta en ehtinyt pelastaa niitä muurin alta. Minulla oli jokin hatara muistikuva lapsuudesta tästä kasvista ja arvelin, että se oli jokin perinneperenna, jota mummo oli saattanut kasvattaa. Koska pidin sitä kauniina, halusin palauttaa sen puutarhaamme. Mun en tuntenut kasvia nimeltä enkä osannut kuvailla sitä muille, jonka takia sitä oli mahdotonta löytää.

Kolme vuotta sitten lykästi. Eksyin kivan nettikaupan sivuille: Isoäidin kasvit Oy. Sieltä löysin kasvin kuvan ja sain sille nimen. Tilasin siemeniä. Ne piti kylmäkäsitellä ennen kylvöä. Mitään ei itänyt. Pettyneenä hylkäsin kylvöastian. Se lojui vilpolan pöydän alla kevättalvesta kesän alkuun asti ilman, että kukaan olisi edes kastellut sitä parin kuukauden aikana. Luulin, että kylvös oli epäonnistunut ja ajattelin käyttää mullan toisaalla. Toukokuun lopulla siivosin vilpolan ja nostin kylvöastian ulos. Pari päivää myöhemmin astiassa oli taimia! Ensimmäisenä kesänä kukkia ei vielä tullut. Toisena kesänä tuli jo vähän. Tänä kesänä pöheikkö kukkii komeasti. Olin kuullut, että se leviää helposti. Istutin sen paikkaan, jossa se saa levitä rauhassa.

Papan ylioppilaat ovat levinneet laajalle alueelle yhdessä päivänkakkaroiden kanssa. Ne kukkivat sopivasti vuorotellen. Jotenkin olemme onnistuneet vierailemaan vuosien aikana Suomenlinnassa aina jonakin muuna ajankohtana kuin tämän kasvin kukinnan aikaan. Jos olisin tiennyt, että Pappa kasvattaa sitä, olisin pyytänyt palan juurakkoa jo vuosia sitten. Lehtien perusteella kasvin sekoittaa helposti syysleimuun.

Harvoin näkee niin suuren raparperin kuin Mamman ja Papan puutarhassa. Omani ovat ihan onnettomia. Ne suuttuivat, kun siirsin niitä uuden kompostin tieltä. Uusi paikka ei miellyttänyt.