Feeling blue

Syysleimut viisi päivää sitten.

Syysleimut tänään. Näiden aukeaminen merkitsee lopun alkua.

Syyshortesiat kehittelevät jo nuppuja. Jättipoimulehti (kuvassa oikealla) lopettelee kukintaansa.

 
Sellaiset kasvit, joiden nimessä esiintyy etuliite "syys" ovat aloittaneet kukintansa, apua! Viimeinen lomaviikkoni alkoi tänään. Isäntä lähti jo töihin. Olen vähän allapäin. Vaikka kummipoika tuli pariksi päiväksi kylään ja lapset ovat nauttineet lämpimästä kesäpäivästä, en pääse yli tunteesta, että kesä on taittunut loppuaan kohden.

Samalla tunnen syyllisyyttä siitä, että minulla on ollut pientä puutarhaväsymystä muutaman päivän ajan. Nyt pitäisi tietysti nauttia ulkona olemisesta vielä kun voi. Sen sijaan olen ollut kiitollinen viimepäivien kuurosateista ja eilisistä kälyn syntymäpäivistä, niin olen voinut hyvällä omatunnolla unohtaa pihan vähäksi aikaa. Olen tehnyt kaikkea muuta, mitä lomalla oli tarkoituskin: lukenut, ommellut, suunnitellut pojan huoneen tapetointia, katsonut elokuvia ja ratkonut sudokuja. Tänään tein kierroksen kasteluletkun kanssa. Muutamat ruukkukasvit olivat pahoittaneet mielensä ja riiputtivat nuutuneina oksiaan. Vesi virvoitti ne kuitenkin melko nopeasti.

Onneksi meillä on kaivo. Se on katettu pienellä "mökillä". Talon käyttövesi tulee kaupungin vesijohtoverkosta, joten vanha kaivo on pyhitetty täysin puutarhakäyttöön. Kun vesi on ilmaista, sitä ei tarvitse säästellä. Kastelen aina kerralla kunnolla, jotta kasvit eivät kasvattaisi pelkästään pintajuuria vaan oppisivat ottamaan veden syvältä maasta.

Orvokit olivat lässähtäneet veden puutteessa. Mutta jo tunnin kuluttua kastelusta ne olivat vironneet. Kesäkukkien kastelua ei saisi laiminlyödä tällaisilla helteillä.