Kiitos tunnustuksesta

Voi Kiitos Parasta aikaa -blogin Tarja! Kannustus lämmittää aina. Mietin, kenelle antaisin tunnustuksen eteenpäin. Mutta en oikein osaa/halua laittaa seuraamiani blogeja paremmuusjärjestykseen - ja monet ovat jo tunnustuksen saaneet. Kaikilla on joku oma juttu, jonka vuoksi blogi on kiinnostava. On hienoa, että blogit ovat erilaisia. En voi sanoa muuta kuin että jatkakaa kaikki, rikastutetaan omilla kokemuksillamme myös toistemme elämää. Tunnustus teille kaikille!

Kävin muuten Tarja sun blogissa nyt ensimmäistä kertaa. Kiva löytää taas uusi kiinnostava seurattava! Vaikuttaa tosi hyvältä!

Katumusharjoituksia

Tämä kesä on mennyt multa jotenkin ihan ohi. Kun ei ole ollut kunnolla lomaa eikä olla ehditty veneillä kuin pari päiväreissua, tuntuu, kuin kesää ei olisi ollutkaan. Puutarhaa on hoidettu kelvottoman huonosti.

 
Hirveä morkkis. Kävin eilen kasvihuoneessa ja järkytyin. Kasvit riiputtivat lehtiään ja osa oli lähes kuihtunut! Siis että kärsivät veden puutteesta vaikka emäntä ei ole ollut edes matkoilla! Ihan hirveää, miten huonosti olen tänä kesänä hoitanut puutarhaani ja etenkin kasvihuonetta. Papuja oli jäänyt keräämättä - osa paloista oli jo muuttunut nahkeiksi. Tomaateissa oli homeisia kuihtuneita lehtiä. Selittelyn makua, mutta jotenkin tuo sää hämää. Kun on sadellut tasaisesti koko kesän, sitä tuudittautuu, että luonto hoitaa. Mutta mitä se nyt sisällä kasvihuoneessa hoitaisi - typerä minä. Normaalikesänä riehun pihalla päivittäin letkun ja kastelukannujen kanssa. Siinä ne tulee suihkittua kasvihuone ja ruukkuistutuksetkin samalla. Mutta tänä kesänä olen vaan ollut töissä ja illat ja viikonloput sisustanut taloa. Aivokäyrässä pyörii vain tapettirullaa, maalitonkkaa ja verhokangasta. Pihalla on kiinnostanut lähinnä sorakäytävät ja varaston siivous. Kasviparat olen jättänyt oman onnensa nojaan. Ihan on olo kuin kehnolla äidillä, joka unohtaa lapsensa, kun on muuta tekemistä.

Tänä vuonna mulla on vain keltaisia tomaatteja ja pieniä punaisia minisydäntomaatteja. Sato jää heikoksi vaikka taimia on enemmän kuin yleensä. Sen siitä saa, kun hoitaa huonosti. Ihan oikein minulle.

Sitten toinen syntini on, että istutin kasvihuoneen ihan liian täyteen. Paprikat eivät oikein millään kypsy, kun kärsivät valon puutteesta. Kasteluvälin olisi pitänyt olla normaalia tiheämpi eikä harvempi nyt, kun kasvejakin on enemmän. Voi voi... Mutta ei se nyt enää auta uikuttaa. Oma on vika.

Mutta saako ihan vähän iloita, että askellaatat ovat jo seinustalla odottamassa. Soraa ja sähkömiestä odotellaan. Eikä sisällä talossakaan hullummalta näytä, kun on huonekaluja maalattu ja tuunattu nurkkia. Eihän sitä ihminen kaikkeen repeä...

Sorakäytävät ja sähköt, osa 1

Kaivuutyötä oli niin paljon, että mies vuokrasi pienen kaivurin. Maata vietiin tonneittain peräkärryllä kaatopaikalle. Sähkökaapeli pitäisi saada 70 cm syvyyteen, mutta ihan kaikkialla ei päästy niin syvälle. Puiden juuret olivat suurin haaste. Tarkoin rakentamani laatta-, puuritilä ja kiviasetelmani kaivettiin ylös, perennat ja pensaat saivat hiekkaa ja multaa kasoittain niskaansa ja loputkin istutukset kärsivät, kun puutarhuri heilui lapion kanssa eikä muistanut kastella.

Tapahtui kolme viikkoa sitten: Otin sen ilmeen, joka ei jätä tulkinnan varaa. Mies veti keuhkot täyteen ja ojensi selkää takakenoon. Pidätti muutaman sekunnin. Sitten se puhalsi: "nooohH, ruvetaas sitten hommiin." Se on kiltti mies, kestää vaikka laitan sen koville. Ei varmaan ihan arvannut kuusitoista vuotta sitten, mitä myötä ja vastamäessä eteen tuleekaan.

Tällä kertaa tuli sorakäytäviä ja pihan sähköistys. Koska olen itse ollut koko kesän töissä, mutta miehellä oli pari viikkoa lomaa, homma kaatui epäreilusti enemmän hänelle. Hyvitän myöhemmin, lupaan!

Kun kerran kaivetaan, tietysti oli järkevää, että kaivetaan niitä reittejä pitkin, joihin olin sorakäytävät suunnitellut. Matkan varrelle laitettiin paikat pihavaloille ja pistorasioille sekä pienelle suihkulähteelle, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Sähköt vedettiin kasvihuoneelle, aittaan, portille (jos joskus haluamme sähköistetyn portin) ja kaivolle. Työ on enää kytkentää vaille.

Tästä kaikki alkoi. Piirsin ensin kalkkia ripottelemalla reitit suunnilleen, jotta näin, miltä ne näyttävät. Sitten otin mitan ja apunarun, jonka avulla sain puolikaaren muotoisen sorakäytävän täsmälleen oikein. Merkkasin mittapisteet koukuilla. Sitten viritin narut koukkujen väliin, jotta saatoimme "koeastella" käytäviä pitkin ja vielä hetken harkita, onko hyvät. Korjausten jälkeen mies piirsi reunat spraymaalilla nurmikkoon. Tämän jälkeen koukut ja narut poistettiin, jotta kaivuri ei sotkeutuisi niihin.

Köynnöskaaren vaakatuet estivät tässä kohtaa kaivurin käytön. Onneksi hiekkaa on helpompi kaivaa kuin multaa. Puutarhassa on kukkinut koko projektin ajan, mutta eipä siitä juuri ole huomannut iloita, kun muuten kaikki on ollut hyrskyn myrskyn. Mutta suu suppuun nyt, ei saa valittaa, kun on itse tätä pyytänyt...

Tänään piha näyttää jo paljon paremmalta. Kasat ovat kadonneet. Kaapelit on vedetty ja kaivannot täytetty 20-30cm syvyyteen. Varoitusnauha kulkee 30 cm syvyydessä. Suihkulähde odottaa jo omalla paikallaan. Maahan upotettu saavi täytetään vedellä ja naamioidaan lopuksi koristekivillä. Pumppu saa virtaa viereen asennetusta pistorasiasta. Puolikaaren toisella laidalla sininen penkki saa oman syvennyksen. Terijoensalavien riippuvat oksat muodostavat katon penkille, jossa istuu kuin lehtimajassa. Löysin varastosta kauan kadoksissa olleen viirinauhan, jonka siskoni on tuonut kaukoidästä (oliko Nepalista vai Tiibetistä?). Ripustin sen puusta puuhun. Mies kysyi miksi. Esteettisistä syistä, tiedättehän.

 
Käytävä piirtää keskelle pihan suurinta nurmikenttää puolikaaren, joka on vastapäätä köynnöskaarta. Toinen pääty johtaa aitan viertä puuvajalle ja toinen pää johtaa kasvihuoneelle. Sinisen penkin alle terijoensalavien katveeseen sekä toisella laidalla aitan reunaan tulee levennys. Suihkulähde naamioidaan koristekivillä siten, että puoliympyrän kylkeen syntyy pieni ympyrä. Käytävät täytetään soralla ja askellaatoilla. Olemme päätymässä singeliin. Ensin ajattelin kivituhkaa, mutta se kuraantuu sadesäällä, jonka takia luovuimme ajatuksesta. Singeli on pientä luonnon pyöristämää soraa. Se ei satu jalkapohjan alla samalla tavalla kuin tavallinen sora. Mutta on askellaattoja pitkin silti mukavampi paljain jaloin tassutella, siksi päädyimme yhdistelmään.

Haluan suihkulähteestä pihan pienen helmen. Valitsin ritilän katteeksi suuria valkoisia kiviä, sillä valkoinen väri hohtaa hämärässäkin. Vähän mietityttää, että levääntyvätkö kivet ajan mittaan, mutta voihan ne sitten pestä. Ei niitä onneksi suurelle alalle tule.

Sinisen penkin puolelta katsottuna näkymä on tänään tämä. Käytävä tekee pienen sivuhaaran kohopenkin sivuitse pistotielle. Turveharkkoreunus sai vähän kolhuja, mutta ei mitään niin vakavaa, etteikö sitä saisi korjattua. Pihavaloja varten valettiin paikat kolmeen kohtaan. Lisäksi tulee seinävalot aittaan ja lamput kasvihuoneeseen.

Köynnöskaaren juureen pusikon suojaan tulee sähkökeskus, josta mm. altaan pumppu saa virtansa. Mies nikkaroi sille koteloa.

Ojasta allikkoon

Ojanpientareella portin vieressä kasvaa luonnonvaraisena valkoista siankärsämöä sekä viime vuonna siemenistä kasvatettua punakärsämöä. Molemmat kestävät hyvin myös leikkokukkina.

Pihalla myllätään taas. Isäntä vuokrasi pienen kaivurin ja kaivaa täyttä häkää sorakäytäviä ja kaivantoja sähkökaapeleille. Hirvittää nähdä piha niin myllättynä, vaikka tiedänkin, että lopputulos tulee olemaan hyvä. Laitan kuvia projektista myöhemmin.

Kun piha on kaikkea muuta kuin paraatikunnossa, on oikea aika ihastella "kulisseja". Ojaprojektimme alkaa olla vihdoin valmis. Nurmikko iti hyvin, ja se on leikattukin jo pari kertaa. Ostin kevyen työntöleikkurin tarkoitusta varten, sillä painava bensakäyttöinen leikkurimme on jyrkässä rinteessä aivan liian hankala.

Maahumala tulee lopulta kasvamaan nurmikolle ja nurmikko maahumalan sekaan, mutta niin oli tarkoituskin. Ne sopivat hyvin yhteen ja hillitsevät toinen toistensa kasvua niin, että nurmikkoa täytyy ajella hieman harvemmin. myös nukkapähkämöllä näyttää jo olevan leviämishaluja - saapa nähdä mikä kasveista pääsee lopulta voitolle.

Tässä kunnostettu lyhyempi oja molemmista suunnista reilu viikko sitten kuvattuna. Isot epäsiistit avo-ojat pilasivat muuten hoidetun puutarhatonttimme julkisivun. Nyt ne ovat vihdoin siistit. Tämä lyhyempi sivu on kokonaan valmis, pidempi sivu vasta puolittain. Mutta se ei haittaa, kun portinpielet ovat siistit. Varsinainen sisäänkäynti on tontin toisella laidalla, mutta tällä laidalla on vanha sisäänkäynti, josta pääsee nykyiselle takapihalle.

Olen iloinen, kun tontin puolella kasvavat terijoensalavat alkavat vihdoin olla oikeita puita. Pidän siitä, miten ne kasvavat orapihlaja-aidan yli ja rikkovat pitkän yhteinäisen linjan. Tälläiset yksityiskohdat luovat rehevyyden tunnelmaa.

Punakärsämöissä on erivärisiä muunnoksia, hyvin tummanpunaisia ja heleän vaaleanpunaisia. Ne aloittivat kukinnan jo pari viikkoa sitten eivätkä näytä vieläkään yhtään ränsistyneiltä. Näitä kasvaa pidemmän ojan puolella portin vieressä.