Ihan maahumalassa

Maahumala on hauska, helppo, monipuolinen ja kiitollinen kasvi. Sillä saa nopeasti peitettyä suuria alueita. Se sopii myös erinomaisesti ruukkuun kesäkukkien parina. Lisäksi sitä on helppoa lisätä rönsyistä. Kaiken kukkuraksi se on ilmainen - sitä kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Jos sitä kastelee ja lannoittaa, lehdistä tulee suuria. Nurmikolla lehdet jäävät yleensä pieniksi. Väri vaihtelee kasvupaikan valon määrän mukaan. Kastelulannoksella värin saa taas vihreäksi, jos se on päässyt muuttumaan kelmeäksi. Omat maahumalani olen lisännyt kaikki ojasta löytämistäni rönsyistä. Tässä muutamia käyttökohteita.

Vasemmassa kuvassa maahumalaa maanpeittokasvina nurkkauksessa, jossa nurmikon ajaminen olisi hankalaa. Oikealla amppelissa kesäkukkien parina. Kesäkukat kiskoin jo pois, kun ne kuihtuivat, mutta maahumala näyttää hauskalta yksinkin. Maahumala sietää jonkin verran kuivuutta, mutta alkaa lurputtaa lehtiään, jos kosteutta on liian vähän. Onneksi se virkoaa nopeasti, kun sen kastelee.

Kun ruukkuun tökkää kesän alussa pari pientä pistokasta, niin kesän lopussa ruukku näyttää pitkäpartaiselta maahiselta. Oikealla alhaalla olevan kuvan ruukun maahuma oli viimevuotista. Talvetin sen lyhyeksi parturoituna vilpolassa talven yli. Maaliskuussa otin siitä latvapistokkaita maitopurkkeihin kasvamaan. Keväällä nostin ruukun ulos ja laitoin keskelle pelargonian. Siemenestä kasvatettu pelargonia oli ilmeisesti liian pieni. Se ei ole tykännyt maahumalan voimakkaasta kasvusta vaan on kitunut koko kesän. Sen sijaan samettikukat ja maahumala viihtyvät erinomaisesti yhdessä.

Vasemmassa kuvassa maahumala leviää luontevasti nurmikolle pensashanhikin alta. Oikealla olevassa kuvassa maahumala kasvaa maanpeittokasvina ojan rinteessä. Yksivuotinen viherlannosseos (viljatatar, hunajakukka ja veriapila) sekä koristekurpitsat antavat rehevyyttä tämän vuoden. Niiden alla maahumala on juurtunut hiljalleen. Ehkä ensi vuonna maahumala peittää jo koko rinteen eikä apukasveja enää tarvita. Toivon sitä.