Askel kerrallaan

Tietysti olin optimisti. Ehdin tehdä päivän työlistalta vain muutaman asian. Osittain siksi, että huomioni kiinnittyi aina johonkin muuhun kuin oli ollut tarkoitus. Oli kuolleita lehtiä ja kuivia kukkavarsia, kastelun tarpeessa olevia ruukkuja ja sitä sun tätä kitkemistä, siistimistä ja leikkaamista. Jatkan listan purkamista huomenna. Täytyy herätä ajoissa, jos aion ehtiä, sillä iltapäivälle on muuta menoa.

Mutta pistotien reunan sain valmiiksi: Laakakatajat ja punakärsämöt muuttivat sinne. Paikka on portin vieressä kadun puolella. Se ei siis näy tontilta, mutta on silti mielestäni tärkeä kohta, sillä viimeistellyt reunat antavat muun "epätasaisuuden" anteeksi. Vastaavasti epäsiistit reunat pilaavat muuten huolellisestikin pidetyn pihan. Olen vuosia kulkenut paikan ohi harmitellen, että tuossakin nuo rikkaruohot rehottavat. Nyt ihmettelen itseäni, miksen ollut aikaisemmin tehnyt sille mitään. Sama pitäisi tehdä seuraavaksi pistotien toiselle laidalle. Harmi kyllä kuvat olivat tärähtäneitä. Nyt siellä on jo pimeää. Kuvaan huomenna.

Sen sijaan näytän nyt kuvia pistotiestä tontin puolelta. Se on soratie ja saa ollakin. En ymmärrä ihmisten valtavaa tarvetta laatoittaa kaikki mahdolliset paikat. Minusta sora on kaunista ja sammaloituukin romanttisesti ajan mittaan. (Ajan patina luo vanhan puutarhan tunnelmaa.) Toki huoltamista on, pitää kitkeä ja haravoida, mutta kyllä laattojakin saa lakaista, jos haluaa pitää ne siisteinä. Pidän laatoista pieninä pintoina, mutta suuret alueet tekevät kokonaisuudesta helposti kovan.
  

Mikä ihmeen pistotie? No tämä, mikä kuvassa näkyy köynnöskaaren takana. Talon varsinainen sisäänkäynti on ollut aikanaan 50-luvulla tällä puolella taloa ja tie on siltä ajalta. Tosin olemme lyhentäneet sitä. Nykyisin sisäänkäynti on tontin toisella laidalla. (Tontti on kulmatontti.) Nykyisin pistotie on käytössä vain, jos peräkärry tai vene tuodaan pihaan, tai on juhlat, jolloin vieraiden autot eivät mahdu kaikki talon toiselle puolelle.

Olen pyrkinyt jakamaan puutarhaa osiin. Pistotien reunaan haluan vihreää seinämän, jonka läpi voi kulkea köynnöskaaren kautta. Oikealla oleva luumupuu on vielä pieni, mutta kasvaa kyllä. Vasemmalla puolella oli kameliajasmike, jonka siirsin eilen. Siihen ei siis nyt ole tulossa korkeampaa näkösuojaa, mitä nyt tuhkapensas tuosta kasvaa.

Pistotien päässä on rinneangervoaidanne, joka rajaa ruokailupaikkaa ja antaa näkösuojaa tielle päin. Keskellä aidannetta kasvaa riippaherne (näkyy kuvassa huonosti, katso linkistä toinen kuva). Vaikka se on pieni, se antaa sopivasti korkeutta ja luo intiimin tunnelman ruokaryhmän suojana. Puutarha-allas on tieltä katsottuna ryhmän oikealla puolella. Vasemmalla kasvaa matalia perennoja, jolloin näkymä altaalle ei peity terassilta katsottaessa.