sunnuntai 7. elokuuta 2011

Muodonmuutoksia

Mikä perennoissa on parasta? Kukinta? Ehei, ei. Parasta on se, että niiden kautta kasvun ihme tulee silmien eteen pikakelauksella. Sillä aikaa kun mm. orvokit kukkivat muuttumattomina aikaisesta keväästä yöpakkasiin saakka, näet perennojen puskevan hitaasti maasta, täyttävän penkin vihreillä kummuilla, työntävän kukkavarsia, kukkivan, siementävän ja lopulta lakastuvan.

Toki on ihanaa, jos puutarhassa on kesäkukkia, jotka huolehtivat väriloistosta tasaisen turvallisesti koko kesän ajan. Myös puut ja pensaat ovat tärkeitä, sillä ne luovat ryhdin ja rakenteen puutarhalle. Mutta juuri perennat tekevät puutarhasta mielenkiintoisen. Ne kukkivat vuorotellen ja pitävät huolen siitä, että näkymä on joka viikko erilainen. Mikä parasta, ne myös leviävät ja kukkivat seuraavana vuonna entistä suurempana ryhmänä.

Tässä varjoliljan matka tältä kesältä.

Kevällä maasta puskee esiin tähden muotoinen kaveri. Se kasvaa hitaasti ensin leveyttä ja sitten korkeutta. Kuva on otettu 30. toukokuuta.
Kukkavarsi kasvaa nopeasti ja korkealle. Nuput nuokkuvat alaspäin ja turpoavat hiljalleen. Kuva on otettu 18. kesäkuuta.

Sitten jonain ihanana aamuna huomaat, että ihme on tapahtunut, kukat ovat auenneet. Miten hartaasti niitä on odotettu, miten täydellisiä ne ovat! Kuva on otettu 29. kesäkuuta.

Kukinta ei kestä kauaa. Mutta älä sure. Kasvi tarjoaa vielä yhden makupalan: Siemenkota muistuttaa nuppua, mutta tälläkertaa se ei nuoku alaspäin vaan sojottaa kohti taivasta. Jos katkaiset varret nyt, saat kauniin kuivakukkakimpun, joka kestää maljakossa koko talven. Kuva on otettu 6. elokuuta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti