Silmät, suu ja sielu

Sää kuin morsian: aurinko on paistanut mukavasti lämmittäen pilvettömältä taivaalta aamusta asti. Syötiin ulkona ja otettiin päiväunet viltin päällä nurmikolla. Juuri tällaista päivää kaipasin raskaan työviikon jälkeen.

 
Päivästä ei voi mitenkään tulla huono silloin, kun sen voi aloittaa juomalla kupin kahvia yöpaidassa terassin portailla. Ihmeellisen lämmintä voi vielä olla tähän aikaan vuodesta. Tänään ravintoa ovat saaneet silmät, suu ja sielu. Miten paljon iloa oma puutarha voikaan tuottaa!

Kuljeskelin koko pihan läpi kasteluletkun kanssa ja ihmettelin, miten sitkeästi jotkin kasvit yhä kukkivat. Tummakukkainen krassi jaksaa yhä, vaikka punainen sisar heitti veivinsä jo aikapäivää sitten. Ylioppilaan neilikat työntävät vielä uusia kukintoja, vaikka leikkasin ensimmäiset pois jo pari-kolme viikkoa sitten. Osa syysleimuista kukkii vielä. Ne levittävät voimakasta tuoksuaan koko pihaan. Muurikellokin kukkii vaikka olen laiminlyönyt sen kastelun ja jättänyt sen oman onnensa nojaan liian suurien naapureiden jalkoihin. Ruusuissa on runsaasti nuppuja. Komeamaksaruoho alkaa pikkuhiljaa muuttua vaaleanpunaiseksi. Siniset orvokit, violetit petuniat ja noolanat ovat kuin ihmeen kaupalla vironneet ja kukkivat komeasti, vaikka osan heitin jo pois ja jäljelle jääneetkin säästin vain siksi, että en ehtinyt siivota niitä pois. Valkoinen jalokärhö on alkanut kukkia uudelleen, eikä vaaleansinisetkään osoita mitään merkkiä kukinnan hiipumisesta. Krysanteemit, samettikukat, syyshortesiat ja tarhapiiskut ovat aivan parhaimmillaan.

Tämä maksaruoholajike on kasvutavaltaan tanakka ja tukeva eikä kaatuile samalla tavalla kuin altaan reunalla kasvattamani lajike. Se kehittelee kukkaansa pitkään ja hartaasti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kukinto on todella suuri.

  
Ainoa negatiivinen huomio tänään oli se, että joihinkin kasveihin on levinnyt härmää. Leikkasin saastuneita osia pois ennen kuin tauti pääsee leviämään. En tiedä, olisiko ne pitänyt hävittää polttamalla. Asia tuli mielen vasta, kun olin jo heittänyt ne kompostiin. Myös tomaateissa on jotain vikaa. Ihmeellistä kyllä kolmesta tomaattilajikkeestani vain yhdellä on tämä vaiva.

Osassa tomaateista on jokin kummallinen tauti: ne mätänevät/kuivuvat päästä. Kun kuivan osan leikkaa pois, tomaatti on muuten ihan syötävä.

Ehdin pitkästä aikaa kasvihuoneeseen. Olen murehtinut tomaattien hidasta kypsymistä, mutta nyt niitä olikin sitten kypsynyt. Tosin raakileita on vielä PALJON.

Minisydäntomaatteja on kypsynyt hiljalleen tasaiseen tahtiin, mutta raakileita on vielä paljon tässäkin tomaattilajikkeessa.

Kurkkuja on tullut tänä vuonna paljon. Syömme avomaankurkut tuoreina. Kun ne kuorii, ne ovat todella hyviä salaatissa tai leivän päällä. Amppelitomaatit ovat vihdoin alkaneet kypsyä. En arvannutkaan, että ne jäisivät noin pieniksi - ovat kuin kirsikkatomaatteja.

Viinisuolaheinä on ihana! Vaikka olemme nyppineet suurimpia lehtiä koko kesän lähes päivittäin salaattiin, aina se vaan kasvattaa uusia lehtiä.