Japanilainen testissä

Tänä vuonna tuli vähän omenia. Se saattaa johtua osittain pölyttäjien vähäisestä määrästä, mutta myös siitä, että leikkasin kevättalvella kaikkia hedelmäpuitamme runsaalla kädellä. Kävin työväenopistossa pensaiden ja puiden leikkaamista käsittelevän kurssin. Heti sen jälkeen menin sekatöörien ja sahan kanssa puutarhaan ja leikkasin usean vuoden rästit kerralla. Työ tuotti ison kasan oksia. Luulen, että pitkässä juoksussa operaatio kannatti, mutta tämän kesän satoa se verotti.

Poikkeuksen teki nuori ja erittäin harvinainen japanilaisesta lajikkeesta lisätty omenapuumme. Olen saanut taimen Keski-Suomessa asuvalta omenatarhuri-sukulaiselta, joka ei ole saanut puuta menestymään enää sillä korkeudella, mutta arveli, että meillä se saattaisi talvehtia. Se on selvinnyt meillä nyt kahdesta ankarasta talvesta lumen suojassa. Mutta vielä emme tiedä, miten sen käy sellaisina talvina, kun lunta ei ole. Se kasvaa terassin ja pistotien välissä lähellä taloa. Talvella sen viereen syntyi valtava kinos, kun kulkutiet kolattiin auki. Pieni puu jäi lumen alle muuten, mutta sen latvus pilkisti esiin kasasta. Eipä tullut silloin mieleen, että jänikset osaavat kiivetä myös kasojen päälle: latva oli kauttaaltaan kaluttu. Ehdin jo ajatella, että se siitä puusta, mutta eipä mokoma kuollutkaan. Sen sijaan se kukki ensimmäistä kertaa. Hedelmiä tuli kokonaista kahdeksan kappaletta. Olemme kytänneet niitä koko kesän. Muutama päivä sitten koemaistoimme ensimmäisen hedelmän.

Keskikokoinen, terve ja siisti, ei rupia tai muita virheitä. Väri rusehtava. Kaikki omenat yllättävän saman kokoisia ja tasalaatuisia, muodoltaan pyöreitä.

Rakenne: kiinteä, mehukas. Maku: sopivasti kirpeä, mutta kuitenkin makea, muistuttaa kaupan vihreitä omenia. Erinomainen syöntiomena. Tämä hedelmä taisi olla vielä vähän raaka. Maku saattaa olla täysin kypsissä hedelmissä vielä makeampi.