maanantai 5. syyskuuta 2011

Kiireisen naisen puutarhassa

Tillin siemeniä ensi kesää varten.

  
On se niin väärin, että työ haittaa vapaa-aikaa. En ehtinyt puutarhaan viikonloppunakaan. Syyslannos on edelleen levittämättä - maksaako enää vaivaakaan. Osa ylös kaivetuista perennoista odottaa edelleen uutta kotia laatikkoon sulloittuina. En ole edes kastellut niitä, sade on saanut huolehtia. (Ovat ihmeen kaupalla hengissä.) Nurmikko on niin pitkä, että se alkaa pian muistuttaa luonnonniittyä. Kasvihuoneessa osa tomaateista on päässyt kypsymään yli.

Mutta niin kiire ei saa olla, että ei ehdi ottaa siemeniä talteen. Viimepäivien mottoni on ollut: kun ei ehdi kunnolla, tekee edes vasurilla. Saksin siemeniä tuottaneita kukintoja purkkeihin ja purnukoihin. Varistelkoot siemenensä omia aikojaan, keräilen ne sitten astioiden pohjilta kun työsuma on purettu ja elämään mahtuu muutakin.

Onneksi postimyynnistä tilaamani kukkasipulit eivät ole vielä tulleet. Se se vasta kidutusta olisi istua sisällä, kun on sellainen herkkupaketti odottamassa.

Yleensä olen kerännyt ukonlaukan kukinnot kuivakukiksi siinä vaiheessa, kun siemenkodat ovat vielä kiinni. Tänä vuonna se jäi. En tiedä, onko mitään järkeä ottaa tämän kasvin siemeniä talteen. Mahtaa olla hankalasti ja hitaasti siemenistä lisättävä, kun on sipulikasvi. Mutta tiedän, että jotkut sitä kuitenkin tekevät - pakkohan se on kokeilla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti