Paluu tulevaisuuteen

Tein tänään töitä puutarhassa aamusta aina siihen saakka, kun tuli pimeää. Olin niin keskittynyt työhön, että muistin kuvaamisen vasta, kun hämärä oli jo laskeutunut. Käsivarsien lihakset ovat niin hellänä, että teekupin piteleminen tuottaa vaikeuksia. Mutta päiväkausia vaivannut selkäsärky on poissa: kroppani tarvitsi liikuntaa puutarhassa yhtä paljon kuin puutarha tarvitsi minua.

 
Olen viikonlopun aikana palannut työputkesta takaisin elämään. Minua on kaivattu, totesin sen omin silmin, kun istuin aamukahville terassin portaille. Näky oli lohduton. Laiminlyöty puutarhani osoitti mieltään. Tunnelma oli kuin hylätyssä hiljalleen metsittyneessä aavekaupungissa. Pääni vieressä roikkui amppeli, jossa muinoin kukoistanut krassi roikotti kellastuneita rönsyjään kuin paljaaksi kaluttuja luita. Pitkään jatkuneet syyssateet olivat turmelleet krysanteemit ja viimeiset orvokit. Kukat olivat muuttuneet irvokkaan ruskeiksi ja niihin oli liimautunut mätänemisprosessin aloittaneita koivun lehtiä. Rikkaruohot irvistelivät kaikkialla, mihin pääni käänsin. Puut olivat pudottaneet lehtiä ja kuivia oksia röyhkeästi kaikkialle, mihin ylettyivät. Terassin lattia, pöydät, tuolit ja hylly olivat roskien, tomun ja kuran peitossa, nurkissa lymysi hämähäkinseittiä. Kurkkujen ja koristekurpitsojen lehdet olivat härmän runtelemia ja niiden yksinäiset onnettomat hedelmät huusivat apua roikkuessaan riutuneissa kasveissa kuin ohuissa elämänlangoissa. Kasvihuoneessa vastaan pelmahti homeitiöitä. Kypsät tomaatit tuijottivat minua syyllistävästi: "missä olet ollut". Märkä ylipitkä nurmikko oli paikoin laonnut kuin armoa anoen. Jättimäiset myrkkysienet ilkkuivat minulle kasvimaalla.

Katselin hetken lamaantuneena ympärilleni. Mistä pitäisi aloittaa? Päätin olla ajattelematta urakan valtavuutta ja tehdä asian kerrallaan. Pikkuhiljaa puutarha tuli esiin, värit palasivat. Monta asiaa jäi kesken, mutta paljon tuli tehtyäkin. Terassi on nyt puhdas ja siisti ja koristeltu syysvärein. Tomaatit ja kurkut on kerätty. Laatat on lakaistu ja sora-alueet haravoitu, risut kerätty. Kuolleet kasvit on heitetty kompostiin ja rikkaruohot on nypitty ainakin näkyvimmiltä paikoilta. Sienet ovat saaneet lähteä. Nurmikon leikkaus on aloitettu ja tyhjät kukkaruukut on puhdistettu ja viety varastoon.

Olin unohtanut kottikärryt ja siihen keräämäni kivet talon nurkalle sateen armoille. Vettä oli piripintaan. Kun kaadoin sen pois, syntini jäljet tulivat näkyviin: Kottikärryn pohja on ruosteessa.

Vaikka pallokrysanteemi (vasemmalla) näytti ruskealta limapallolta, kuolleiden kukkien alta tuli esiin terveitä nuppuja. Myös samettikukat (oikealla) säästyivät kompostilta: Niissä oli vielä terveitä kukkia ja tuoreita nuppuja, jotka pääsivät oikeuksiinsa, kun nypin kuolleet kukinnot pois.