Riittäisikö jo...

Edellisten asukkaiden tekemä laatoitus on tehty kaikkea muuta kuin oikein. Alla ei ole soraa eikä hiekkaa. Laatat ovat painuneet keskeltä kuopalle, jolloin rankkasateilla syntyy suuri lätäkkö. Asian ainoa hyvä puoli on se, että vieressä kasvaa koivu. Se varmaankin hyötyy lisäkastelusta, kun vesi imeytyy lätäköstä hiljalleen maaperään. Laatat kaivetaan ylös ensi- tai seuraavana kesänä, kun mittava salaoja- ja terassiremontti päätetään aloittaa. Siihen saakka saamme elää lätäkön kanssa. Onneksi sisäänkäynti on talon toisella puolella.

  
Murjotuspäivän marinoita: Nyt kun olisi aikaa, sataa koko ajan. Pieni tihku ei saa minua pysymään sisällä, mutta tällaiset rankkasateet kyllä. Tätä on jatkunut jo päiväkausia.

Tämä muistukseksi itselleni, kun taas syyskauden ulkopuolella romantisoin mielessäni "kuulaita ja kirpeitä syyspäiviä" että märkiä ja hiostavia ne ovat. Ei ole vielä kunnolla ruskaakaan, joka piristäisi vähän. Ei nyt ole mitään hyvää näissä keleissä - eikä ole vielä edes mätäkuu. Ja ei, ei huvita tunnelmoida vaahtokylvyssä tai takkatulen ääressä. Sen sijaan tuijotan happamana ikkunasta ja luettelen mielessäni mitkä kaikkia asiat puutarhassa on tekemättä. Työkalutkin jäivät tuonne hujanhajan ruostumaan.

Kasvitkaan eivät pidä siitä, että kasvualusta on jatkuvasti märkä. Ainoa, jota sade pukee, on poimulehti. Se kerää suuria pisaroita lehdilleen eikä näytä olevan moksiskaan.