Työlistalla siirtämistä ja istuttamista

Yritän olla ottamatta puutarhasta stressiä. Nyt olen kuitenkin kehitellyt itselleni pientä painetta. Lista tekemättömistä töistä on pitkä. Vastaavasti aikaa puutarhassa puuhailuun on koko ajan vähemmän. Illat ovat jo oikeasti pimeämpiä. En enää ehdi ottaa kuvia, kun hämärä yllättää. (En koskaan käytä salamaa, se pilaa kuvat.) Yksi syy on myös se, että arki on alkanut. Aika ja voimat ovat vähäisempiä kuin haluaisin. Eilen päivällä kuvittelin, että vietän illan puutarhassa. Mutta kotiin päästyäni ja iltaruuan syötyäni nukahdin. Nyt olen nukkunut yli kellon ympäri. Tänään meidän piti lähteä merelle, mutta tuulta on luvattu niin paljon, että jätämme sen väliin. Harmittaa ja riemastuttaa samanaikaisesti. NYT saan koko päivän aikaa puutarhassa.  
  

Parivuotias kameliajasmike (vasemmassa kuvassa keskellä) ja viime vuonna ostettu pensasruusu (oikealla olevassa kuvassa keskellä) vaihtoivat paikkoja keskenään. Olin alunperin ajatellut, että haluan suuren pensaan altaan reunalle köynnöskaaren viereen. Mutta niin kuin usein pienien pensastaimien kanssa käy, sitä ei tajua miten suuriksi ne voivat oikeasti kasvaa. Tuhkapensas siinä vieressä ja riipparaita altaan toisella puolella kasvoivat parissa vuodessa jo niin suuriksi, että ajatus täysikasvuisesta kameliajasmikkeesta tällä paikalla alkoi hirvittää. Vielä kun jostain luin, että pensaat kasvavat yhtä leveiksi kuin ne ovat korkeita, sain sätkyn. Allas jäisi kokonaan piiloon, jos jasmike kasvaisi paikalla koko pituuteensa. Pensanruusun istutin viime syksynä korkeiden perennojen taakse. Miten typerä ajatus: se jäi kokonaan piiloon, ja olis jäänyt täysikasvuisenakin. Se kasvaa nimittäin enintään metrin korkeuteen. Nykyisellä paikalla se näkyy, vaikka jäisi pieneksikin. Vastaavasti jasmike kasvaa nyt kaivon takana olevassa penkissä tuija-aitaa vasten. Sillä paikalla se saa kasvaa sekä korkeutta että leveyttä juuri niin paljon kuin mielii. Olin ajatellut paikkaan lumipalloheiden taivukaslasta, mutta se saa nyt jäädä vielä toistaiseksi emonsa viereen. 

Otin keväällä keväthaihonkukasta muutamia nurmikolle ryömineitä rönsyjä laatikoihin kasvamaan. Nyt ne ovat tuuheita kasvustoja. Niillä saisi hyvin ojan rinnettä peittoon varsinkin, kun kasvilla tuntuu olevan voimakas tarve levitä ja lisääntyä. Mutta maanparannus ja kitkeminen on aikaa vievää puuhaa eikä minulla taida olla tänä syksynä siihen rahkeita. Annan laatikoiden olla toistaiseksi ja istutan kasvit ennen pakkasia kasvimaalle talvehtimaan

 
Päivän työlistassa on:

• Siirrä laakakatajat laikkukirjokanukoiden alta pistotien reunaan. (Kanukat ovat kasvaneet niin suuriksi, että katajat jäävät kokonaan niiden alle.)
• Siirrä verikuljenpolvet altaalle maksaruohojen paikalle. Maksaruohojen tämä lajike on ollut pettymys: varret taipuilevat ja kaatuvat. Heitän ne kompostiin tai istutan ojaan. Kevätkaihonkukka on ahdistanut verikurjenpolvet niin, että toisen on lähdettävä.
• Siirrä jalopähkämöt aurinkoisempaan paikkaa (minne?). Ne ovat nyt kelmeitä ja kitukasvuisia.
• Istuta uudet syysleimut koloon harmaamalvikkien ja liljojen väliin.
• Istuta loput punakärsämöt: puolet pistotien reunaan, puolet kukkapenkkiin päivänkakkaroiden tilalle. Siirrä päivänkakkarat ojaan.
• Siirrä rönsyleimut suurista ruukuista rinneangervon reunaan nurmikon tilalle paikkaan, josta nurmikon ajaminen on vaikeaa. Istuta suuriin ruukkuihin tilalle loput harjaneilikat (ja myöhemmin osa tulppaaneista, kun ne tulevat nettikaupasta.)
• Istuta kasvimaalle yksinäiset ja kodittomat perennat talvehtimaan.

Nämä jos tänään ehtisin, niin olisin todella tyytyväinen.

"Unikaverini". Mikään ei ole tehokkaampi tapa rauhoittua iltaisin sängyssä kuin suunnitelmien kirjoittaminen ja piirtäminen muistikirjaan. Kirja on lahja hyvältä ystävältä, joka tietää mistä pidän - kiitos "Eno".