Sorakäytävät ja sähköt, osa 1

Kaivuutyötä oli niin paljon, että mies vuokrasi pienen kaivurin. Maata vietiin tonneittain peräkärryllä kaatopaikalle. Sähkökaapeli pitäisi saada 70 cm syvyyteen, mutta ihan kaikkialla ei päästy niin syvälle. Puiden juuret olivat suurin haaste. Tarkoin rakentamani laatta-, puuritilä ja kiviasetelmani kaivettiin ylös, perennat ja pensaat saivat hiekkaa ja multaa kasoittain niskaansa ja loputkin istutukset kärsivät, kun puutarhuri heilui lapion kanssa eikä muistanut kastella.

Tapahtui kolme viikkoa sitten: Otin sen ilmeen, joka ei jätä tulkinnan varaa. Mies veti keuhkot täyteen ja ojensi selkää takakenoon. Pidätti muutaman sekunnin. Sitten se puhalsi: "nooohH, ruvetaas sitten hommiin." Se on kiltti mies, kestää vaikka laitan sen koville. Ei varmaan ihan arvannut kuusitoista vuotta sitten, mitä myötä ja vastamäessä eteen tuleekaan.

Tällä kertaa tuli sorakäytäviä ja pihan sähköistys. Koska olen itse ollut koko kesän töissä, mutta miehellä oli pari viikkoa lomaa, homma kaatui epäreilusti enemmän hänelle. Hyvitän myöhemmin, lupaan!

Kun kerran kaivetaan, tietysti oli järkevää, että kaivetaan niitä reittejä pitkin, joihin olin sorakäytävät suunnitellut. Matkan varrelle laitettiin paikat pihavaloille ja pistorasioille sekä pienelle suihkulähteelle, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Sähköt vedettiin kasvihuoneelle, aittaan, portille (jos joskus haluamme sähköistetyn portin) ja kaivolle. Työ on enää kytkentää vaille.

Tästä kaikki alkoi. Piirsin ensin kalkkia ripottelemalla reitit suunnilleen, jotta näin, miltä ne näyttävät. Sitten otin mitan ja apunarun, jonka avulla sain puolikaaren muotoisen sorakäytävän täsmälleen oikein. Merkkasin mittapisteet koukuilla. Sitten viritin narut koukkujen väliin, jotta saatoimme "koeastella" käytäviä pitkin ja vielä hetken harkita, onko hyvät. Korjausten jälkeen mies piirsi reunat spraymaalilla nurmikkoon. Tämän jälkeen koukut ja narut poistettiin, jotta kaivuri ei sotkeutuisi niihin.

Köynnöskaaren vaakatuet estivät tässä kohtaa kaivurin käytön. Onneksi hiekkaa on helpompi kaivaa kuin multaa. Puutarhassa on kukkinut koko projektin ajan, mutta eipä siitä juuri ole huomannut iloita, kun muuten kaikki on ollut hyrskyn myrskyn. Mutta suu suppuun nyt, ei saa valittaa, kun on itse tätä pyytänyt...

Tänään piha näyttää jo paljon paremmalta. Kasat ovat kadonneet. Kaapelit on vedetty ja kaivannot täytetty 20-30cm syvyyteen. Varoitusnauha kulkee 30 cm syvyydessä. Suihkulähde odottaa jo omalla paikallaan. Maahan upotettu saavi täytetään vedellä ja naamioidaan lopuksi koristekivillä. Pumppu saa virtaa viereen asennetusta pistorasiasta. Puolikaaren toisella laidalla sininen penkki saa oman syvennyksen. Terijoensalavien riippuvat oksat muodostavat katon penkille, jossa istuu kuin lehtimajassa. Löysin varastosta kauan kadoksissa olleen viirinauhan, jonka siskoni on tuonut kaukoidästä (oliko Nepalista vai Tiibetistä?). Ripustin sen puusta puuhun. Mies kysyi miksi. Esteettisistä syistä, tiedättehän.

 
Käytävä piirtää keskelle pihan suurinta nurmikenttää puolikaaren, joka on vastapäätä köynnöskaarta. Toinen pääty johtaa aitan viertä puuvajalle ja toinen pää johtaa kasvihuoneelle. Sinisen penkin alle terijoensalavien katveeseen sekä toisella laidalla aitan reunaan tulee levennys. Suihkulähde naamioidaan koristekivillä siten, että puoliympyrän kylkeen syntyy pieni ympyrä. Käytävät täytetään soralla ja askellaatoilla. Olemme päätymässä singeliin. Ensin ajattelin kivituhkaa, mutta se kuraantuu sadesäällä, jonka takia luovuimme ajatuksesta. Singeli on pientä luonnon pyöristämää soraa. Se ei satu jalkapohjan alla samalla tavalla kuin tavallinen sora. Mutta on askellaattoja pitkin silti mukavampi paljain jaloin tassutella, siksi päädyimme yhdistelmään.

Haluan suihkulähteestä pihan pienen helmen. Valitsin ritilän katteeksi suuria valkoisia kiviä, sillä valkoinen väri hohtaa hämärässäkin. Vähän mietityttää, että levääntyvätkö kivet ajan mittaan, mutta voihan ne sitten pestä. Ei niitä onneksi suurelle alalle tule.

Sinisen penkin puolelta katsottuna näkymä on tänään tämä. Käytävä tekee pienen sivuhaaran kohopenkin sivuitse pistotielle. Turveharkkoreunus sai vähän kolhuja, mutta ei mitään niin vakavaa, etteikö sitä saisi korjattua. Pihavaloja varten valettiin paikat kolmeen kohtaan. Lisäksi tulee seinävalot aittaan ja lamput kasvihuoneeseen.

Köynnöskaaren juureen pusikon suojaan tulee sähkökeskus, josta mm. altaan pumppu saa virtansa. Mies nikkaroi sille koteloa.