Ojasta allikkoon

Ojanpientareella portin vieressä kasvaa luonnonvaraisena valkoista siankärsämöä sekä viime vuonna siemenistä kasvatettua punakärsämöä. Molemmat kestävät hyvin myös leikkokukkina.

Pihalla myllätään taas. Isäntä vuokrasi pienen kaivurin ja kaivaa täyttä häkää sorakäytäviä ja kaivantoja sähkökaapeleille. Hirvittää nähdä piha niin myllättynä, vaikka tiedänkin, että lopputulos tulee olemaan hyvä. Laitan kuvia projektista myöhemmin.

Kun piha on kaikkea muuta kuin paraatikunnossa, on oikea aika ihastella "kulisseja". Ojaprojektimme alkaa olla vihdoin valmis. Nurmikko iti hyvin, ja se on leikattukin jo pari kertaa. Ostin kevyen työntöleikkurin tarkoitusta varten, sillä painava bensakäyttöinen leikkurimme on jyrkässä rinteessä aivan liian hankala.

Maahumala tulee lopulta kasvamaan nurmikolle ja nurmikko maahumalan sekaan, mutta niin oli tarkoituskin. Ne sopivat hyvin yhteen ja hillitsevät toinen toistensa kasvua niin, että nurmikkoa täytyy ajella hieman harvemmin. myös nukkapähkämöllä näyttää jo olevan leviämishaluja - saapa nähdä mikä kasveista pääsee lopulta voitolle.

Tässä kunnostettu lyhyempi oja molemmista suunnista reilu viikko sitten kuvattuna. Isot epäsiistit avo-ojat pilasivat muuten hoidetun puutarhatonttimme julkisivun. Nyt ne ovat vihdoin siistit. Tämä lyhyempi sivu on kokonaan valmis, pidempi sivu vasta puolittain. Mutta se ei haittaa, kun portinpielet ovat siistit. Varsinainen sisäänkäynti on tontin toisella laidalla, mutta tällä laidalla on vanha sisäänkäynti, josta pääsee nykyiselle takapihalle.

Olen iloinen, kun tontin puolella kasvavat terijoensalavat alkavat vihdoin olla oikeita puita. Pidän siitä, miten ne kasvavat orapihlaja-aidan yli ja rikkovat pitkän yhteinäisen linjan. Tälläiset yksityiskohdat luovat rehevyyden tunnelmaa.

Punakärsämöissä on erivärisiä muunnoksia, hyvin tummanpunaisia ja heleän vaaleanpunaisia. Ne aloittivat kukinnan jo pari viikkoa sitten eivätkä näytä vieläkään yhtään ränsistyneiltä. Näitä kasvaa pidemmän ojan puolella portin vieressä.