Köynnöskaaren alla

Kiinanlaikkuköynnös jurotti ensimmäiset kaksi vuotta. Tänä vuonna se lähti yhtäkkiä räjähdysmäiseen kasvuun. Laikkujakin on vihdoin tullut. Ehdin jo ajatella, että revin koko typerän kasvin maasta, mutta onneksi en tehnyt sitä.

Kolme vuotta sitten puutarhamyymälöissä ei juurikaan myyty köynnöskaaria. Nekin joita löysin olivat liian pieniä ja heppoisen tuntuisia Made-in-China-rimpuloita. Koska olen itsepäinen, en antanut periksi. Laitoin tarjouspyyntöjä usealle sepälle. Hinnat vaihtelivat hurjalla haitarilla. Jotkut suostuivat tekemään vain tietyistä vakio-osista kootun. Minä halusin juuri meidän puutarhaan räätälöidyn uniikkikappaleen.

Lopulta löysin Nummelasta Mika Ainolan, joka suunnitteli ja toteutti kohtuuhinnalla toiveideni mukaisen kaaren. Mika ymmärsi nopeasti, millaista tyyliä haen. Sanoin, että luova ilmaisu ja kädenjälki saavat näkyä, että en halua liian mahtipontista tai kartanotyylistä vaan vapaalla kädellä taivutettuja pehmeitä muotoja. Arvostan käsityötä ja olen valmis maksamaan siitä. En pelkästään siksi, että työn jälki on ainutkertaista ja kestävää vaan myös ideologisista syistä. Lähellä tuotettu vs. riistokapitalismi kehitysmaissa - helppo valinta.

Kaari on ankkuroitu maahan poikittaistuilla, joiden päälle on tehty vanhoista betonilaatoista kulkusilta perennapenkin läpi. Kaari on jämerää tekoa, ei heilu eikä varmasti kaadu. Edelleen joka kerta, kun alitan kaaren, onnentunne kulkee lävitseni. Kaari ihana! Kiitos Mika!

Kärhö on vielä nuori. Elän toivossa, että se tuuheutu tulevina vuosina. Tavoitteena on, että kaaren viereen (kuvassa oikealla) syntyy vihreä seinämä, joka peittää näkymän pistotieltä päin. Luumupuu ja pensaat ovat vielä pieniä, mutta minulla on aikaa odottaa.

Kärhön vieressä kasvaa ruotsinköynnöskuusama. Sen lumenpäälliset osat ovat paleltuneet joka talvi. Silti se työntää sinnikkäästi uutta kasvua juurista. Eilen näin ensimmäisen kukan.

Ilmava kärhö jättää köynnöskaaren kuviot näkyviin.

Laikkuköynnöksen alta ei kaarta kesällä näy. Mutta talvella se tulee taas esiin. Ripustan valot kaareen jo marraskuussa ja annan olla paikoillaan maaliskuuhun asti. Valaistuna kaari on puutarhan helmi.