Vitamiineja väsyneille

Välttelin päiväkausia kasvihuonetta, sillä siellä ei tuntunut tapahtuvan mitään. Tomaatit ovat olleet toivottoman hitaita ja paprikatkin jurottavat vihreinä kikkareina. Tänään kurkistin sisään: kas, papuja olikin ilmestynyt ihan salaa tomaattipehkojen lomaan! Jouduin tekemään käärmenaisen akrobatiatemppuja, että pääsin keräämään ne umpeen kasvaneen kasvihuoneeni perukoilta.

Jatkuva matalapaine on laskenut vireystasoani. Puutarha ei juuri nyt innosta. Monet kasvit ovat kärsineet jatkuvista sateista. Perennoja on kaatunut, kesäkukkien kukinta on ollut vaisua. Tomaatit, paprikat, kurkut ja kesäkurpitsat ovat myöhässä. Normaalisti olen tähän aikaan vuodesta suunnilleen kaiken valveillaoloaikani pihalla. Tänä kesänä moni asia on toisin - ei ole lomaa eikä ole aurinkoisia kelejä. Toisaalta hyvä niin. Ei harmita olla töissä, kun ulkona on kylmää ja märkää.

Kävin tänään töiden jälkeen tekemässä pienen kierroksen pihalla ja ällistyin. Marjat olivat kypsyneet ihan varkain. Patistin miestä apuun, että kerätään marjat. Lopputulos oli, että hän istui kärsivällisesti puskassa, mutta minä puuhailin kaikkea muuta... Kuten sinkoilin sinne tänne kameran kanssa.

Mansikkasato jäi pieneksi, sillä karhuvattu on kaapannut puolet mansikkamaasta ja valon niiltä lopuilta, joiden yli se ei ole vielä jyrännyt. Sitä vastoin herukkoja tuli hyvin. Todellinen yllättäjä on kuitenkin kirsikkapensas, joka tekee tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla satoa. Karhunvatut ovat vielä raakileita. Karviaiset ovat kypsymisen rajalla.

Pyrimme syömään marjoja niin paljon tuoreina kuin vain mahdollista. Loput pakastamme. En ole hillo- tai mehuihmisiä. Pidän marjoista eniten ihan sellaisenaan.

Kirsikat eivät ole vielä kaikki kypsiä. Keräsimme kuitenkin jo ensimmäisen satsin, sillä ne katoavat nopeasti lintujen suihin heti kypsyttyään.