Matti Myöhänen

Peräti puolitoistaviikkoinen lomani kului pääasiassa merellä. Sen aikaa puutarhan hoitaminen oli vähän niin ja näin. Päätin ottaa rennosti ja antaa itselleni aikaa myös puutarhassa laiskotteluun. Kaiken ehtii myöhemminkin. Joskus vetkuilusta voi koitua jopa odottamatonta iloa.

Viime vuonna harjaneilikan taimia tuli omiin tarpeisiin aivan liikaa. Kaikille ei löytynyt puutarhan puolelta paikkaa, ja jämät lojuivat taimiruukuissa talon kulmalla pitkälle syksyyn. Kun en millään hennonut heittää niitä kompostiin enkä jaksanut enää kaivaa lisää kukkapenkkiä, kävin törkkimässä ne ojanpenkalle kadun puolelle. Voi jestas, että ne kukkivatkin tällä puolella komeasti! Jopa paremmin kuin varsinaisen puutarhan puolella, missä ne saavat vähemmän valoa. Taustalla näkyvä arkkiviholliseni vuohenputki kukkii myös kauniisti. Jospa antaisinkin sen jatkossa kukkia enkä niin hanakasti kitkisi...

Kesäasterien taimet olivat vähällä kuolla ja saada kompostikohtalon, kun vetkuttelin niiden istuttamisen kanssa iäisyyden. Ne olivat hontteloita ja kärsineitä, mutta pistin ne lopulta maahan pari viikkoa sitten. Niin vaan mokomat alkoivatkin kasvaa. Ehtivät ehkä kukkiakin.

Vanhan orapihlaja-aitamme sisään ja sekaan on kasvanut jokin pensasruusu. Se on kai puistoruusu tai hansaruusu. Mikä ilo ja onni, että emme ole ehtineet leikkata orapihlajaa. Aidasta ryöppyävä kukkameri on ihastuttava ja tuoksuu voimakkaasti.

Jätin keväällä hedelmäpuiden leikkaamisen väliin. Ajattelin, että ei muka tarvitse, kun juuri viime vuonna leikkasin niin runsaasti. Mutta viikonloppuna totesin, että olin väärässä. Leikkaamisen, tukemisen ja kasvun ohjailun tarvetta oli vaikka kuinka. Työväenopiston kursilta opin, että omenia ja muitakin puuvartisia saa leikata myös kesällä kukinnan jälkeen. Niinpä tartuin työhön. Kyllä olivat kaksi kaniamme onnellisia, kun saivat isot kasat pureskeltavaa. Ruukut ovat painoina sellaisille oksille, joiden oksakulma kaipaa avaamista.

Punapäivänkakkarat jäivät tukematta, kun rankkasateet alkoivat. Nyt ne ovat tuhannenmutkalla - ei yksikään suorassa varressa. Mutta onni onnettomuudessa, että ne ovat taipuneet juuri puutarhan paraatipuolelle päin.

Pelargonioiden kuivat kukkavarret olivat myös jääneet nyppimättä. Mutta uusia kukkavarsia on jo tulossa vaikka kuinka. Mikään ei mennyt pilalle.

Tomaattien tukeminen jäi vähän viimetippaan. Olivat osa jo kaatuneet toistensa niskaan. Mutta sain kaikki pelastettua. Vain pavut kärsivät hieman tappioita, kun kierittelin niitä irti tomaateista ja paprikoista ja ohjailin köynnöstukiin.