Lisää lapsia

Puuhailin tänään koko päivän puutarhassa. Yksi päivän töistä oli kasvien lisääminen.

Rentoakankaalia on todella helppoa lisätä pistokkaista. Tuuhea kasvusto oli ryöminyt reunuksen yli laatoille ja työnsi epätoivoisesti ilmajuuria. Leikkasin irti muutamia rönsyjä, jotka istutin pensaiden alle toiseen paikkaan. Tällä tavoin lisäämällä kasvin saa leviämään nopeasti laajalle alueelle. Parilla taimella pääsee jo alkuun.

Näin helppoa se on: lisää tuoretta multaa, tökkää pistokkaat siihen ja kastele. Kastelusta tuleekin alkuun huolehtia tarkasti. Juurtuminen vie noin pari viikkoa.

Sormustinkukat ovat kaksivuotisia ja kukkivat toisena elinvuotenaan. Ne siementävät tehokkaasti, joten kerran puutarhaan päässyt digitalis yleensä myös pysyy siellä. Tosin paikan se valitsee itse. Siemenet lentävät kauas ja itävät mitä kummallisimpiin paikkoihin. Itse varmistan kukan pysymisen penkissä siten, että kerään näihin aikoihin pitkin pihaa levittäytyneet pienet taimet kasvatuslaatikkoon, josta istutan ne syksyllä omalle paikalleen kukkapenkkiin. Tämän kesän lapset kukkivat ensi vuonna.

Mitä kuivempi ja ahtaampi kolo, sen varmemmin sormustinkukka päättää itää juuri siinä. Nämä pienokaiset saivat tänään isomman kodin ja lannoitettua multaa kasvatuslaatikossa. Kesän aikana ne kasvavat tuuheiksi lehtiruusukkeiksi, jotka istutan syksyllä kaivon taakse, marjapensaiden väliin ja suurimpaan kukkapenkkiimme pihan keskellä - samoille paikoille kuin mistä heidän äitinsä lähettivät siemenet maailmaan.

Punaiset lupiinit ovat kukkineet tänä vuonna ennätyspitkään. Leikkasin ensimmäiset kukkavarret tänään, mutta vieläkin kasvit työntävät uusia nuppuja. Otin palkoja vilpolaan lautaselle kuivumaan. Kun palot aukeavat, otan siemenet talteen ja varastoin ne suljetussa kirjekuoressa kannellisessa korissa ensi kevääseen. Hyttyssavu saviastiassa teki työskentelystä miellyttävämpää, kun inisevät ilkiöt saapuivat paikalle illan viiletessä.