Kuninkaallisia helmoja ja häähattuja

Kasvatin taimet siemenistä viime vuonna. Tänä vuonna ne kukkivat ensimmäistä kertaa. Kyllä oli jännittävää odottaa jättimäisten nuppujen avautumista.

Aukeaminen tapahtuu muutamassa tunnissa. Ryppyiset lehdet oikenevat auringossa. Kukkia on avautunut vasta neljä kappaletta, mutta niissäkin riittää ihasteltavaa.

Ennen toisia avautunut kukka on jo räjähtäneen näköinen. Lienee säälimättömien sadekelien syytä...

Nyt tiedän, miksi tämän monivuotisen jättiunikon nimi on Royal wedding. Ihan on pillerirasian näköinen tuo kuori, kun keikkuu terälehdillä. Aukeava kukka on kuin pursotettu kermakakku ja täyteen loistoonsa ehtinyt kukka muistuttaa morsiuspuvun kahisevia helmoja. Kuoleva kukka on ihan niin kuin illalla kotiin horjuva morsiusneito: pienessä laitamyötäisessä helmat juhlan jäljiltä likaisina.

Sadepilvien välissä siivotaan

Päiväkausia kestäneet rankkasateet ovat sotkeneet kaikki ruukut. Tässä muutama laatoille nostettu ylimääräinen tomaatti, jotka eivät mahtuneet kasvihuoneeseen.

Karhunvatun pölytys näyttää onnistuneen sateesta huolimatta. Pieniä raakileenalkuja tulee esiin varisevien terälehtien lomasta.

Jättipoimulehdet jäivät tukematta ja viistävät nyt maata. Olkoot toistaiseksi, tuen ne sitten kun selkenee. Tänään pitäisi taas sataa (uskoa vai ei, siellä on aurinkoista juuri nyt).

Eiliselle oli luvattu taas sadetta. Koska rankkasateita on nyt tullut päiväkausia, uskoimme sääennustetta ja suunnittelimme ostos- ja siivouspäivän. Aamulla aurinko kuitenkin näyttäytyi - ennen saderintamaa, kuten ennusteen mukaan piti olla. Kiirehdin pihalle ja otin muutaman kuvan. Sitten lähdimme ostoksille. Vaan eipä koko päivänä satanutkaan. Vähän harmittaa, etä juuri silloin olimme sitten sisällä kauppakeskuksessa.

Onneksi ehdimme illalla vähän uloskin. Aloitimme nurkkien siivousprojektia. Siivottiin puuvarasto ja risu- ja romukasat aitan takaa. Sinne katseilta piiloon on ollut vähän liian helppoa kasata mitä milloinkin. Sinne on kertynyt risoista haravoista ja lapioista putkenpätkiin ja betonimöhkäleisiin kaikkea "viedään joskus kaatikselle" -kamaa. Muuten tuhannen neliön tonttimme onkin melko tarkkaan puutarhakäytössä ja hoidettua tilaa, mutta tämä nurkkaus on saanut kasvaa rikkaruohoa. Rikkaruohoviidakon perkasin jo viikko sitten, mutta nyt veimme myös risukasat ja romut pois ja siirsimme puupöllit seinustalta sisälle puuvajaan. Paikasta tehdään puidenpilkkomisnurkkaus, joka katetaan kuorikatteella. Loppuu se riitely nurmikon roskaamisesta.

Aitta pitää käydä läpi myös sisältä. Pääsimme vähän alkuun siinäkin. Turhat tavarat rahdataan kierrätykseen ja risat kaatikselle. Kirppistouhuun en enää jaksa ryhtyä. Kauhean vaivan palkaksi jää muutama roponen. Aitassa on kyllä sänky, mutta ei siellä kukaan ole nukkunut, vaan tilasta on tullut lähinnä varasto. Nyt päätimme muuttaa tilan oikeaksi varastoksi ja järjestellä tavarat fiksusti hyllyihin ja laatikoihin. Muoviruukkuja ja remonttiroinaa löytyi järjettömät määrät! Käsittämätöntä, että myös lastentarvikkeita, kenkiä, urheiluvälineitä ja leluja löytyi vielä paljon, vaikka periaatteenani on ollut, että kaikki kiertoon heti vaan. Roskikseen en koskaan käyttökelpoista heitä, vaan tarjoan ensin tutuille ja sitten vien Kierrätyskeskukseen, Uffille tai Fidalle loput. Mitä sitä itsellään panttaamaan jotain mitä ei enää tarvitse, mutta josta voi olla jollekulle toiselle hyötyä ja iloa.

Ukkolaukkojen terälehdet putoilivat sateen takia tänä vuonna melko aikaisin. Mutta onneksi näistä siemenkodistakin riittää iloa pitkäksi aikaa. Leikkaan aina muutaman varren talvea varten sisälle kuivumaan. Ne säilyvät hyvin seuraavaan kevääseen asti kuivakukkina maljakossa.

Vaaleanpunaisia unelmia

Sadekaan ei himmennä vaaleanpunaisten prinsessojen rinneangervon ja harjaneilikoiden hehkua. Riippaherne kumartuu niiden ylle kuin suojeleva isoveli. Nämä harjaneilikat olivat niitä ylimääräisiä, joille ei syksyllä löytynyt paikkaa kukkapenkistä. Lykkäsin ne vaan tuohon pensaan juurelle nurmikon reunaan ilman sen kummempia kaivuutöitä. Ihmeellistä, mutta siinä ne vaan kukkivat kuin olisivat siinä aina olleet.

 
Juhannusaattona oli aurinkoista, mutta sen jälkeen onkin sadellut lähes tauotta. Kun ulos ei ole viitsinyt mennä, olen suunnannut kirjahyllylle. Työkaveri lykkäsi mukaan kirjan nimeltä Kasvihuone. "Se lahja tuli kalliiksi", totesi mieheni. Kuuden neliön kasvihuoneeni alkoi kirjaa lukiessa tuntua toivottoman pieneltä ja ankean tylsältä. Eihän mulla ole mitään automatiikkaakaan siellä, lampuista tai lämmittimistä puhumattakaan. Samalla poskille nousi harmin ja häpeän puna. Nyt tiedän, mitä kaikkea minun olisi pitänyt tietää kasvihuoneesta ennen kuin sellaisen perustin. Toisaalta uskon kokemukselliseen oppimiseen ja siihen, että kantapää on oppimisen kannalta tärkein ruumiinosa.

Eilisen illan vietinkin netissä surffaille. Päädyin Ruotsiin - siellä on kaikki paremmin. Miksi suomalaiset sanovat kasvihuone kun taas ruotsalaiset orangeri? Tai växthus - sekin on sentään talo eikä huone. Kyllä ihan varmasti tomaatti maistuu paremmalta, jos se kasvatetaan koristeellisessa ja korkeassa orangeriassa kera sitruunapuun ja trooppisten kukkien. Miksi Suomessa kaiken pitää olla niin käytännöllistä ja hyödyllistä? Suomalaiset työkalutkin ovat ergonomisia siinä missä ruotsalaiset esteettisiä. Puutarhanhoidolla tarkoitetaankin Suomessa yleensä hyötytarhaa. Missä on kaikki unelmointi, hehkutus ja hömpötys, jättimäiset kukat, perhoset ja viiniköynnökset? Ei tässä nyt enää pula-aikaa eletä - tomaatteja saa kaupastakin. Tarkoitus kai on nauttia harrastuksesta, tuottaa mielihyvää kaikille aisteille. Kyllä ruotsalaisia kasvihuonemalleja tuodaan Suomeen, mutta vain niitä tylsiä ja yksinkertaisia. Oi oi, millaisia ihanuuksia Ruotsista löysinkään! Unelmoin sellaisesta, jossa on muurattu kivijalka, valkoiset puitteet, pienet ruudut (jotka tuovat vanhaa tunnelmaa), korkeat seinät, mielellään koristelistoja ja torneja ja kaikkea muuta tavattoman tarpeellista, kuten antiikkikivilattia, kattokruunu, riippukeinu ja romanttiset varjostusverhot. Saa siellä olla myös käytännölliset valot, lämmittimet ja kastelulaitteet. http://rexton.se/vaxthus tai http://www.classicum.se/  tai http://www.swedengreenhouse.se/ Pahinta on, että mies ei osaa hänkään vetää hätäjarrusta, kun uhkaa taas lähteä homma lapasesta. Istuttiin siinä yhdessä päät kallella huokailemassa, että tommonen meille sitten joskus... Jos muistaisin joskus lotota...

Koska juuri tänään ajattelen, että kasvihuoneeni on köyhä ja ruma eikä sitä mitenkään voi kutsua orangeriaksi, kiersin sen kaukaa. Sen sijaan kuvasin allt underbart ja kuvittelin olevani ruotsalainen husmor.

Teevadin kokoiset kärhönkukat värjöttelevät sateessa. Mina älsklingar!

Puutarhassamme kasvaa punaisia belliksiä monessa kukkapenkissä. Nurmikolle hiipineitä karkulaisia olen ottanut ruukkuihin kasvamaan. Ne aloittivat kukinnan varhain keväällä. Och blommar fortfarande.

Kiinanlaikkuköynnös tekee vihdoin kolmen vuoden odotuksen jälkeen valkoisia ja vaaleanpunaisia laikkuja. Va roligt!

Oi-joi, så söna! Punapäivänkakkarat ovat iki-ihania sateesta huolimatta.

Kedon kaunotar päivänkakkara vierailee omenapuuni alla. Välkommen!

Punaiset lupiinini ovat kuin suoraan prinsessasadusta. Härliga!

Pelakuut ovat hieman ränsistyneet päiviä kestäneessä sateessa, men de är fortfarande mycket vackra.

Kyllä krassin kukkakin on ihan kaunis, mutta nämä lehdet ovat fantastiska.

Rankkasateen raunioilla

Lumipalloheisi kaatui tänään rankkasateessa! Olen pöyristynyt!

Heräsin tänä aamuna hyväntuulisena. Ajattelin, että puutarha on kaunis ja siisti eilisen huhkimisen jälkeen, ja saan hienoja kuvia. Mutta siellä satoi. Ensin vain vähän, mutta lopulta kaatamalla.

Sitten rysähti. Täydessä kukassa oleva lumipalloheisi kaatui pitkin pituuttaan nurmikolle. Isäntä oli jo tukenut sitä naruvirityksillä edellisenä päivänä, kun se ei tahtonut jaksaa kantaa painavia kukkia. Mutta sade oli sille liikaa. Pensasta olisi pitänyt leikata vuosittain, jotta haaroja olisi tullut enemmän. Mutta eihän me tajuttu.

Kun en muuta keksinyt, kävin ostamassa verkkoaidan tolppia, joista sitten virittelimme pensaalle tuen. Katkenneet oksat tietysti kuolevat, mutta tähän hätään työnsimme puskan vaan ylös. Lasketaan tappiot sitten myöhemmin.

Myös osa korkeista perennoista kaatui. Kävi kyllä eilen mielessä, että pitäisi tukea, mutta kun oli sitä muutakin hommaa... Nostelin tukien varaan ne, mitkä pelastettavissa oli. Ritarinkannuksista taisin taittaa pari suurta haaraa, mutta muuten luulen saaneeni perennat siedettävällä tavalla takaisin tolpilleen.

Eihän se nyt enää kaunis ole, mutta ehkä edes osa oksista säästyi. Toivon sitä kovasti! Märät kukkapallot ovat todella painavia. Ehkäpä se vähän nostaa päätään, kun aurinko kuivattaa.

Tuen alla tuli majaolo. Ihan kuin lapsena syreenipensaan alla...

Mitä nippusiteellä ei saa fiksattua, sitä ei saa fiksattua. Kaksi tolppa pystyyn, kolmas vaakaan niiden päälle.

Nukkapähkämöt pötköttävät vaakatasossa. Niitä ei kyllä saa enää mitenkään tuettua. Jos eivät itsekseen siitä nouse, niin leikkaan koko kasvuston matalaksi. Onneksi tämä kasvi uusiutuu nopeasti ja tekee uuden lehtimaton alasleikkauksen jälkeen.

Voi hirvitys! Ylioppilaanneilikat (rohtosuopayrtit) kaatuivat ihan tyystin. Mutta sai ne nosteltua ilman suurempia vaurioita takaisin pystyyn metallisten perennatukien varaan.

Sateessa oli sentään se hyvä puoli, että saimme hyvin kastellun kasvualustan ojan toisen rinteen nurmikon kylvölle. Mullan levitin jo parin edellisen päivän aikana, mutta siemenet kylvimme tänään. Peitimme kylvöksen harsoilla, jotta linnut eivät söisi siemeniä.

Pitkän päivän iltana

Sleeping beauty: varjolilja. Puutarhassa on juuri nyt satoja nuppuja! Olen vauhkona kuin lapsi karkkikaupassa. Kuvaaminen jäi tänään vähemmälle, sillä työtä oli paljon. Ehkäpä huomenna on aikaa kulkea ympäriinsä kameran kanssa.

 
Käsivarret ovat täynnä karhunvatun ja orapihlajan repimiä naarmuja ja peukalossa on piikki niin syvällä, että en saa sitä pois. Oli mulla hanskat - tosin yleensä siinä jalkojen juuressa nurmikolla. Jalat ovat saaneet nokkosenpistoja vuoden tarpeisiin. Niska on palanut. Tukka on tuhannentakussa. Käsivarsia särkee. Jalkapohjat ovat värjäytyneet niin mustiksi, että en saa niitä puhtaiksi edes saippualla ja harjalla.

Olin aamusta myöhäiseen iltaan ulkona. Leikkasin, kitkin, kaivoin, kannoin, istutin, kastelin, lakaisin, lannoitin, sotkin ja siivosin.

Kun työ oli valmis, istuin hiljaa penkillä ja katselin ympärilleni. Kaikki vaiva ja selän kolotukset tulivat palkituiksi. Ohikiitävän hetken tunsin ylpeyttä. Niin kuin jokainen äiti ajattelee lapsistaan, että he ovat maailman ihanimpia, niin minä ajattelin tänään myös puutarhastani.

Jos olisin papu...

... kyllä minäkin tomaattia halaisin. Tomaatti tuoksuu niin hyvälle! Olen muutamana vuonna kasvattanut pavut tomaattien seassa kasvihuoneessa ja paprikat eturivissä näiden edessä. Toimii hyvin. Pavut eivät kyllä ihan malta pysytellä omissa tukikepeissään tai lasiseiniä vasten viritetyissä säleiköissä, vaan kiertyvät söpösti tomaattien ympärille. Jos ne ahdistelevat tomaatteja liikaa, ohjailen ne hellästi takaisin omalle paikalleen.

Luojalle kiitos punaiset tavalliset tomaatit paleltuivat huhtikuussa vilpolassa. Mihin olisin mukamas saanut ne mahtumaan? Jäljelle jääneet ovat kolmea punaista minisydäntomaattia lukuunottamatta kaikki keltaisia tomaatteja.Ensimmäiset ovat jo aloittaneet kukinnan.

Tämä papu on pysytellyt toistaiseksi omassa kepissään, mutta kurkottelee jo kohti lähintä tomaattia.

Tänä vuonna olen kyllä vähän liioitellut. Olisiko 16 tomaatintainta, kymmenen paprikaa ja parikymmentä papua vähän liikaa kuuden neliön kasvihuoneeseen? Eikä siinä kaikki - vielä on ruukuissa 5 tomaattia, joita en ole onnistunut tyrkyttämään kenellekään tutulle. Mutta tiedättehän, ei omia taimia voi heittää kompostiin. Surkeimpia reppanoitakin pitää hengissä ihan varmuuden vuoksi, että on sitten sitten "varaa valita". Kun istuttamisen aika tulee, sitä kuitenkin heltyy ja etsii kodin myös niille toisia hitaammille.

Kantapään kautta opittua: 1. Nypi varkaat heti, kun ne ilmestyvät. Ei tarvitse kuin sormella vähän sipaista. 2. Kun et kiireessä kuitenkaan tehnyt sitä, seuraavalla kastelukerralla varkaat ovat jo tämän kokoisia. Hädissäsi nypit niitä niin, että on peukalonkynsi hellänä. 3. Tuudittaudut väärään turvallisuudentunteeseen. Kun viikkoa myöhemmin tulet paikalle ja kumarrut, huomaat, että et sittenkään ollut nyppinyt alimpia varkaita. Ne ovatkin sitten jo pienen taimen kokoisia. Ja niissä on varkaidenvarkaita...

Varjosta valoon

Tänään aurinko tuli esiin. Juuri niin kuin pyysin. Eilisen mielipahan voi laittaa mittasuhteisiin. Keräsin onnistumisia tähän muistutukseksi siitä, että puutarhassa voi käyttää valikoivaa silmää. Se on balsamia haavoille.

Ojanpientareet kadun puolelta. Vasemmalla pohjoispäädystä pääsisäänkäynnin puolelta ja oikealla eteläreunalta pistotien vierestä. Omakehu haisee, mutta näistä olen kyllä ylpeä! Tosin yksi myrkyllinen naapuri huomautti, että olen venyttänyt harrastustani kaupungin maalle. Siinä hän on kyllä väärässä. Tontin raja kulkee ojan pohjalla. Ja vaikka olisinkin - pidättäkää minut, kaamea viherterroristi!

Oi akankaali, kyllä sinä olet ihana!

Harjaneilikat pitävät yllä jännitystä. Olo on kuin jouluna - pakettia voi hypistellä, mutta vielä ei tiedä, mitä siellä on sisällä.

Taponlehdet ovat viimeinkin paikalla, missä ne viihtyvät. Lehdet ovat puolta suurempia kuin koskaan aikaisemmin tällä tontilla. Lisäksi ne ovat alkaneet levitä. Voi iik, että olen onnellinen!

Kipurajalla

Elämänlangat solmussa. Miten kuvaavaa. Sain ne lopulta auki, mutta kyllä siinä meni aikaa! Krassit olivat vähintään yhtä toivottomasti sekaisena myttynä. Tapoin repiessä muutaman, mutta sain sentään terassilaatikot täyteen. Sitominen jäi huomiselle. Nostelen köynnökset säleikköä vasten ja kiinnitän muutamasta kohdasta narulla. Tein poikkeuksellisesti sekakoktailin: samassa säleikössä kasvaa nyt elämänlankaa, valkoista ja punaista krassia ja kelloköynnöksiä. Tarkoitus oli varmistaa, että säleikössä kasvaa ylipäätään jotain. Mutta kun työ oli valmis, alkoikin hirvittää. Mitä jos ne kaikki alkavatkin kasvaa? Sopivatko ne yhteen? Olisinpa miettinyt ensin ja tehnyt vasta sitten.

Myös kelloköynnökset odottivat istuttajaa. Laiminlyönnin ilmeisenä seurauksena ne olivat hakeneet tukea toisistaan. Eipä ollut helppoa näidenkään irrottaminen.

Olen yrittänyt suhtautua puutarhaan niin, että siitä ei saa ottaa stressiä. Mutta tänään kipuraja ylittyi. Asioita on aivan liikaa rästissä. Myös epäonnistumisia on tullut enemmän kuin sieluni tänään sietää. Olen ollut taas niin kiireinen, että en ole ehtinyt lähemmäs viikkoon kunnolla puutarhaan. Siitä ei hyvää seuraa. Olen niin kuin mikä tahansa holisti: päivä tai kaksi erossa puutarhasta menettelee, mutta kolmantena muutun levottomaksi ja viimeistään neljäntenä päivänä kuljen musta pilvi pään päällä.

Tänään ryöstin itselleni aikaa, vaikka oikeastaan ei olisi ollut varaa. Ei ollut kivaa palata puutarhaan ja huomata miten monta asiaa on vinksahtanut emännän puutteessa.

 Kiukun syitä:

• Kurkut, koristekurpitsat ja meloonit eivät ole selvinneet viime viikolla saamistaan paleltumista. Oma vika. Jätin ne yöksi ulos, vaikka luvattiin hallaa. Kuvittelin, että kyllä ne pärjää, kun olin karaissut niitä jo useana päivänä. Kurkut harmittavat, mutta koristekurpitsoja tekee mieli itkeä.
• Retiiseissä on TAAS reikiä! Joku pirulainen pitää orgioita kasvimaallani! 
• Persija ei idä. Viinisuolaheinä ei idä. Salaatti on säälittävää.
• Tili tuli kylvettyä laatikkoon liian tiuhaan ja nyt sitä saa nyhtää tuppokaupalla.
• Kosmoskukkien taimet ovat ihan onnettomia ruipuloita. 
• Kesäasterit ovat vastaavasti kasvaneet taimipoteissa niin, että ne huutavat päästä maahan - kiertyvät mutkalle ja vaativat tiuhaa kastelu. Joo, joo... heti kun ehdin. Mulla ei ole nyt niille heti paikkaa ennen kuin ehdin kaivaa vähän laajennusta kukkapenkkiin.
• Anopilta saadulle valtavalle lipstikkapuskalle ei ole paikkaa ja raukka viruu muovipussissa.
• Karhunvattu leviää kuin riivattuna ja valtaa koko mansikkamaan!
• Köynnösruusun, kärhöjen ja köynnöskuusaman kuolleet versot pitäisi leikata ja tuoreet tukea. Molemmat tekemättä.

Huomenna syödään kalaa. Tilliä pitää nyt harventaa reippaalla kädellä ennen kuin se kasvaa liian tiheäksi. En vaan osaa tätä tilliä, joka vuosi menee jotain vikaan!

 
Tiedän. Pitäisi nähdä ne asiat, missä on onnistunut. Kuten vaikka siinä, että monet siemenestä keväällä kasvattamani kasvit ovat jo aikuisuutensa kynnyksellä. Monivuotisten pikkuorvokkien taimet kukkivat jo (vaikkei niillekään ole vielä paikkaa). Tomaatit, paprikat ja pavut voivat hyvin kasvihuoneessa. Samettikukan taimet tekevät ensimmäisiä nuppuja. Tulikukan taimet selvisivät jopa hallatestistä ja kasvavat kokoa. Kesäkurpitsat ovat nupulla. Myöhässä laittamani tsinniat ovat pieniä, mutta elossa ja halukkaita kasvamaan. Musta krassi kukkii jo toista viikkoa. Salkoruusun alkuja törröttää taimilaatikossa.

Myös viime kesän uurastusta palkitaan. Taponlehdet ovat alkaneet kukoistaa uudella kasvupaikallaan. Viimevuotisissa omissa taimissa harjaneilikoissa ja punapäivänkakkaroissa on valtavasti nuppuja. Mamman syreeni kukkii ensimmäistä kertaa. Ja se ojanpiennar... se on järjettömän komea!

Iloinen asia on sekin, että sammakonpoikaset ovat kohta pikkurillinpään kokoisia.