Olin töiden jälkeen ihan puolikuollut väsymyksestä. Ei yhtään olisi huvittanut mennä ulos. Menin kuitenkin, koska viikonloppuna ostamani taimet olivat yhä istuttamatta. Nyt olen iloinen. Kukkapenkki, jossa aloitin perennojen siirtelyn, on nyt valmis.
Paitsi että sorakantit puuttuvat. Ne saavat jäädä ensi vuoteen.
 |
| Kivikkokäenminttuja oli vain kolme taimea. Ne kasvoivat korkeiden perennojen välissä niin, että niitä ei näkynyt lainkaan. Siirsin ne nyt altaan reunalle kuunliljojen viereen. Vaikka pari päivää sitten uhosin heittävänä kuvassa vasemmalla olevat maksaruohot kompostiin, en kuitenkaan hennonut. Revin niitä vain sen verran, että siirtotaimet mahtuivat väliin. |
 |
| Violetit syysleimut saivat paikan harmaamalvikin ja liljojen välissä olleesta kolosta. Penkin etureunasta poistuivat jalopähkämöt ja iso kasa päivänkakkaroita. Jalopähkämöt eivät viihtyneet paikassa ja päivänkakkarat olivat siemenistä levinneitä tunkeilijoita, jotka olin joka tapauksessa aikeissa siirtää. Uusiksi asukkaiksi tuli tämän vuoden taimia: punakärsämöitä ja harjaneilikoita. Sen näkee sitten vasta ensi vuonna, kun ne kukkivat ensimäistä kertaa, että sopivatko värit ja korkeudet ja kukinnan ajankohta kokonaisuuteen. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät rakentamaan penkin siten, että eivät koskaan siirtele kasveja. Minä en ole onnistunut siinä vielä kertaakaan. |
 |
| Nämä violetit syysleimut hurmasivat minut taimikaupassa. Minulla on jo vaaleanpunaisia (kahdessa paikassa), mutta tämä väri oli jotenkin hätkähdyttävä. Myös tuoksu on ihana: koko auto oli parfymoitu, kun kuljetin ne kotiin. |
 |
| Miten hienosti ukonhatun väri sopiikaan uusien naapureidensa väriin! Oli hyvä idea ostaa koloon syysleimuja. Nyt penkissä on muitakin syyskukkijoita kuin vain nämä ukonhatut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti