Vastakohtien voimaa

Kultapiiskut kasvavat suurena ryhmänä kaivon ja tuija-aidan välissä. Tuijat muodostavat hyvän taustan niille. Kukat hehkuvat tummaa vihreää vasten.

 
Puutarhassani ei pitänyt olla keltaista. (Halusin rajata väripalettini sinisiin, violetteihin, vaaleanpunaisiin, aniliininpunaisiin ja valkoisiin.) Sattumien kautta keltaista kuitenkin on puutarhassani siellä sun täällä. Vaikka olen vuosien kuluessa luopunut monista keltaisista perennoistani, silti niitä yhä on. Juuri tähän aikaan kultapiiskut kukkivat parhaimmillaan. Syksyä kohden tultaessa keltainen väri häiritsee minua vähemmän. Se ikään kuin kuuluu syksyyn.
 

Keltainen ja violetti ovat vastavärit. Sinipallo-ohdakkeen pyöreä muoto ja tarhapiiskun harsomainen kukinto luovat yhdessä myös hienon muotokontrastin.

 
Olen päättänyt tehdä tarhapiiskun kohdalla poikkeuksen. Se saa jäädä. Pidän sen tanakasta kasvutavasta. Se on hyvän näköinen koko kesän. Nyt loppukesästä se kukkiin yhtä aikaa sinipallo-ohdakkeen kanssa. Voisin pörhistellä, että olen taitava luomaan vastakohtien puutarhaa, kun sain näin komean vastaväriparin aikaiseksi. Mutta totta puhuakseni kaikki oli sattumaa. Tarhapiisku oli tontilla, kun muutimme. Jaoin kasvuston ja istutin kaivon taakse, koska muualla ei ollut paikkaa - kaivinkone riehui samanaikaisesti keskemmällä pihaa. Väliaikasesta hätäratkaisusta tuli pysyvä. Sinipallo-ohdakkeet sain samana kesänä anopilta pikkuisina siemenestä kasvatettuina sirkkalehtinä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä ne olivat, milloin kukkivat, miten korkeaksi kasvavat. Istutin ne tarhapiiskun viereen kaivon toiselle puolelle. Yllätys oli riemastuttava, kun sitten vuotta myöhemmin ne kukkivat. Miten täydellisen parin ne kultapiiskun kanssa muodostavatkaan! Kun "tekkee vaan", välillä onnistuu ihan vahingossa.

Tänä kesänä siirsin kuunliljoja terijoensalavien alta kultapiiskujen eteen kaivon toiselle puolelle. Sinipallo-ohdakkeet ovat toisella puolella. Kuunliljat ovat toistaiseksi harvoja ja harittavia, mutta toivon niiden tuuheutuvan ensi kesänä, kun ne ovat kunnolla juurtuneet paikalleen. Myös tällä puolella kontrastit ovat silmiinpistäviä. Pidän erityisesti siitä, että kirjokuunliljojen kaksiväriset lehdet tekevät selvän värirajan sekä nurmikon, että kultapiiskujen varsien kanssa. Näin ryhmään tulee mielenkiintoa myös silloin, kun kultapiiskut eivät vielä kuki. Myös tuo kuunliljojen vapaasti nuokkuva kasvutapa toimii hyvin kultapiiskujen tanakan vertikaalisen kasvutavan parina.Tämä oli enemmän laskelmoitu muutos kuin ohdakkeet ryhmän toisella puolella.