"Puutarha ilman vesiaihetta ei ole puutarha" opettaa eräs puutarhakirjoistani. En ymmärtänyt tätä lausetta ennen kuin perustimme puutarhalammen. Käsitän nyt, mitä kirjoittaja tarkoitti. Kun menen puutarhaan, kävelen aina vaistomaisesti ensin lammen rantaan. Se on siinä kaiken keskellä ja keskipisteenä - sen ympärille puutarhaelämämme rakentuu. Istumme usein sen äärellä kuuntelemassa suihkulähteen solinaa ja
tuijottelemassa veden pintaan peilautuvia pilviä. Grillivartaat, jätskikahvit ja päiväunet nautitaan ruokaryhmän penkillä aurinkovarjon alla lammen vieressä. Sadepäivinä arviomme sään laatua katselemalla lammen pintaa
ikkunasta. Syksyisin pakkasyön tunnistaa jään muodostumisesta. Talvi alkaa virallisesti silloin, kun lampi jäätyy ja katoaa lumen alle piiloon.
Vaikka allas on keinotekoinen, sen vaikutus on aito. Siementävät kasvit kuten lemmikit ja sormustinkukat hakeutuvat sen reunamille. Bellikset luikkivat reunakivien raoista kohti vesirajaa. Lampi vetää puoleensa paitsi kasveja ja ihmisiä myös eläimiä. Linnut, oravat ja kissat käyvät juomassa siitä. Sammakot ja vesiliskot kutevat siinä keväisin.
 |
| Maksaruohot (etualalla) kasvavat jo tuuheana kumpuna. Kurkiveistoksia on kaksi. Ne ovat Pajutallin valikoimasta ja ovat kestäneet paikalla kaksi kesää ja kaksi talvea. Viikko sitten kuvaamani tarha-alpi on tänään tämän näköinen. |
 |
| Lammen ympärillä kasvavat perennat ovat jo hyvässä alussa. Kuvan ukonhattu kukkii loppukesästä. Samassa lammen ympäri kiertävässä penkissä kasvaa liljoja, syysleimuja, harmaamalvikkia, jalokelloja, varjoliljoja, kurjenmiekkoja, peurankelloja, belliksiä, rentoakankaalia, sormustinkukkia, lemmikkejä, kuunliljoja, harjaneilikoita, punakärsämöitä, unelmatädykkeitä, kivikkokäenminttua ja mirrinminttua. Penkin pohjoisreunassa kasvaa komea lumipalloheisi, länsireunalla riipparaita ja eteläreunassa pensasruusu ja tuhkapensas. Josu-kissa on tullut ihmettelemään vesikirppuja. Se on saanut juosta vapaana koko kevään. Kissanhäkki on taas talven jäljiltä rikki. Onneksi Josu on sen verran arka (ja saanut naapurien isommilta kollipojilta turpaan riittävän monta kertaa), että pysyttelee enimmäkseen omalla pihalla. Veden pinta on normaalia alempana. Kun saamme kaivopumpun paikoilleen, lisään hiukan vettä letkulla. Vettä lisäilläänkin säännöllisesti koko kesän ajan. Sen määrä vähenee osittain haihtumisen takia, mutta erityisesti siksi, että käytän lammen vettä istutusten kasteluun. Yhtälö toimii hyvin: vettä tulee vaihdettua ja samalla saan lämmintä ja ravinteikasta vettä kasteluun. On se sitä paitsi helppoakin - upottaa vaan kannun tai ämpärin veteen ja alkaa loiskutella. Kastelukannu ja sinkkiämpäri asuvat tästä syystä lammen vieressä, jolloin ne ovat aina valmiina palvelemaan. |
|
|
 |
| Riipparaita viikko sitten ja tänään. |
 |
| Ensimmäiset nuijapäät ovat jo kuoriutuneet! Yllä: Sammakonkutu viikko sitten. Alla: Sammakonkutu tänään. Oikealla: Kiven päällä levähtävä sammakko viime kesältä. Laitamme suihkulähteen päälle vasta, kun nuijapäät ovat kehittyneet vähän suuremmiksi. Veden vaihdamme, kun vesiliskonpoikaset ovat tarpeeksi suuria kestämään rajun operaation. |
Lammesta minäkin haaveilen. Oliko se vaikea tehdä?
VastaaPoistaHei Mustakissa,
VastaaPoistaKyllä se valitettavasti oli työläs tehdä. Ostimme käytettynä puutarhamyymälän näytepuutarhassa olleen valmisaltaan (Iris SV 1580 litraa). Sen syvyys on 65 cm ja mitat 320 x 185 cm. Halusin syvän altaan, koska mitä syvempi allas on, sitä luonnollisemmalta se tuntuu, kun pohjaa ei näy pinnan läpi. Mutta vastaavasti kuopan kaivaminen savimaahan oli melkoinen operaatio. Teimme sen kuitenkin käsin lapioilla (hullut). Kuopasta tuli maata niin paljon, että se vietiin peräkärryllä kaatopaikalle. Paikoilleen asennus oli myös aika hankalaa. Hiekkaa valutettiin vesiletkun kanssa altaan alle, jotta se saatiin vaateriin. Mieheni teki ihan valtavan työn tässä.
Jos hankit pienemmän altaan, pääset tietysti helpommalla. Tosin olen kuullut, että monet pienemmän altaan laittaneet ovat lopulta luopuneet siitä, koska pieni allas muuttuu helposti leväiseksi. Meidän altaamme on niin suuri, että se ei leväänny, varsinkaan, kun kierrätämme vettä pumpun suodattimen kautta. Olemme käyttäneet myös UV-suodatinta, mutta se meni viime kesänä rikki. Huomasimme, ettei sitä välttämättä tarvita. Kiertoa tulee aika paljon jo ihan sillä, että käytämme vettä kasteluun ja täytämme vajetta puhtaalla kaivovedellä.
Mutta eihän vesiaiheen tarvitse olla lampi! Joku vettä kierrättävä ruukkusuihkulähde yms. tuo jo veden solinaa ja tunnelmaa.
Isovanhemmillani on matala (syvyys noin 20 cm, mitan noin 1x2m) itse betonista valettu kahluuallas, joka on todella kaunis. Siinä on poistoreikä pohjassa ja tulppa kuin pesualtaassa. Allas on ihana, helppo pitää puhtaana ja varmasti helpompi ja halvempi tehdä kuin meidän. (Mutta luonteeltaan se on tietysti ihan toisenlainen.) En todellakaan tajua, miten he ovat onnistuneet tekemään altaan niin, että routa ei ole halkaissut betonia. Allas on edelleen ehjä, vaikka se oli olemassa jo ennen syntymääni (olen kohta 37).
Vastaavasti lapsuuteni kodissa (yhdessä niistä monista) oli betoniallas, jossa vesi ei pysynyt millään - aina oli joku rako, mistä vesi valui pois. Myös allasmuovilla tehdyistä altaista olen kuullut näitä tarinoita. Tästä syystä päädyimme valmiiseen muovialtaaseen vaikka jonkin aikaa kyllä harkitsin isovanhempieni altaan kopiota.