Draamaprinsessat

Särkynyt sydän tanssii hekumallisesti ilta-auringossa.

Joskus tuntuu, että puutarhalla on oma persoona. On päiviä, kun se on tympeän harmaa eikä viitsi mitään. Useimmiten se on viehkosti hempeä. Mutta tänään se oli viettelevä, dramaattinen - kohtalokaskin. Nekin kasvit, jotka yleensä ovat lällyn tyttösöpöjä näyttivät tänään intohimoisen minänsä.

Melkein sydän pysähtyi, kun purin kuvat kamerasta. Tämä ei ole photoshoppaus, vaan otettu ulkona meidän vihreässä puutarhassa ihanana aurinkoisena päivänä. Katsos mokomaa, White triumphator ei olekaan mikään viaton seinäruusu. Se söi kaikki värit, jotta saa loistaa huomion keskipisteenä kuin viimeinen jumalatar.

Carnaval de nice viettelee lyhyessä salsahameessaan. Voitko kävellä ohi kääntämättä päätäsi?

Kirsikan kukka, viattomuuden symboli. Miksi sinäkin olet tänään jotenkin hyökkäävä?

Lilac perfection ei halua itsestään sievää kuvaa vaan sellaisen, jossa sen olemus saa särmää. Se on muuttunut päivä päivältä suuremmaksi ja upeammaksi. Se on jo pionin kokoinen.

Ojan rinteessä on armeijameininki. Maahumalan kukkavarret sojottavat tanakasti kohti taivasta. Nukkapähkömot ja herttavuorenkilvet ovat selvästi päällystöä.

Tämä kaveri ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. En muista sen lajiketta tai milloin olen tällaisia tulppaaneita ylipäätään hankkinut, mutta se tuntuu vain kasvattavan kaverin asennetta.

Kas, sehän on aina yhtä suloinen omennankukka. Vaan jotenkin uhkaavasti sekin luimistelee.

Valkokartiokuusen tuoreet kerkät ovat hempeän vaaleanvihreät. Tai niin sitä olisi voinut luulla. Kuvassa se tahtoo olla sähäkkä neonbilehile.

Voi ihana Ollioules, sinä sentään olet tänään sievä ja säyseä.

Mutta hui - vierestä työntyy esiin julkea Queen of night. Peräännyn.