Valonpilkahduksia

Krassit kurkottelevat ikkunan äärellä kohti valoa. Voiko ihminen murjottaa, kun näkee jotain tällaista? Miten hyvältä aurinko tuntuukaan! Kumpa vielä muistaisin, mitä väriä laitoin mihinkin astiaan... nämä ovat punaisia, mustia tai valkoisia.

Kuka keksi, että elämän pitäisi edetä lineaarisesti? Eihän se koskaan tee niin. Se menee eteen ja taakse, kiertyy mutkalla ja menee välillä solmuun. Joskus ihminen antaa kaikkensa, mutta kaatuu silti rähmälleen. Mutta pakko se on nousta uudelleen ja aloittaa alusta. Ei saa luovuttaa. Aika parantaa.

Itkin kaksi vuorokautta. Mieheni sanoi, että hänen sydämensä särkyy, kun näkee minut tuollaisena. Se sai itkun loppumaan. Minulla on niin paljon, mistä olla kiitollinen. Perhe on elämässä parasta. Toiseksi parasta on puutarha. Keskityn ilonaiheisiin, murheet vain paisuvat märehtimällä. Muistan jostain lukeneeni, että mullan koskettelu ja haistelu tuottaa mielihyvähormooneita. Allekirjoitan. Ruukutin tänään taimia isompiin ruukkuihin pari-kolme tuntia. Ihmeellistä, miten siinä puuhassa mieli rauhoittuu ja tyhjenee.

Iltapäivällä sade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Pääsin jatkamaan viikko sitten kesken jäänyttä kasvihuoneen asuttamisprojektia. Tomaatit ovat nyt muuttaneet pysyvälle paikalleen. Tosin muutamia ylimääräisiä taimia kasvaa vielä ruukuissa vilpolan penkillä. Paprikoiden kanssa odottelen vielä vähän. Ne ovat herkempiä kylmille öille kuin tomaatit, joten parempi pitää niitä toistaiseksi vielä sisätiloissa. Pavut kylvin suoraan kasvihuoneeseen. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat pääsevät kasvilavalle heti, kun tässä ennätän. Tavoitteena olisi laittaa huomenna kasvimaa kuntoon ja kylvää siemenet. Salaatit, viinisuolaheinät ja tillit laitoin jo viikko sitten laatikoihin muurin päälle. Vielä ei näy itämisen merkkejä. Täytyy varmaan peittää laatikot hallaharsoilla.

Kesäkurpitsan sirkkalehdet ovat ällistyttävän suuret. Taimet kasvavat nopeasti. Siksi ne kannattaa kylvää melko myöhään. Ne on syytä siirtää ulos pian sen jälkeen, kun ensimmäiset lehdet ovat ilmestyneet. Muuten taimi kasvaa liikaa pituutta ja kestää huonommin kylmää.

Laatikoissa talvetetut kevätkaihonkukat ovat jo aloittaneet kukintansa.

Avitin laatikkoviljelyksiä hieman lisäkastelulla. Aamupäivän sade oli lähinnä tihkua.

Hurmehappomarja jäi keväällä leikkaamatta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kasvattaa siitä tiivis pylväsmallinen muotoon leikattu pensas. Mutta ehkäpä kuitenkin annan sen kasvaa vapaasti nuokkuvaan muotoon nyt, kun höyhenpensas sen vierestä on siirretty pieneen happamaan penkkiin.

Tarha-alpi ilmestyy maasta aina yhtä terhakkaana. Kasvi on voimakas leviämään. Se on elinvoimainen ja kaunis, mutta voimakkaassa maassa niin kookas, että kaatuu sateessa, jos sitä ei ole tuettu. Oma kasvustoni on päässyt jo liian suureksi. Sen tukeminen on hankalaa - kasvuston keskelle syntyy joka kesä lakoon painunut alue. Kukka on pylväsmallinen keltainen sarjakukka. Yksittäinen kukka muistuttaa  suikeroalpin kukkaa. Väri on sama.

Pionien lehtiruusukkeet ovat aluksi punaisia. Narsissit ovat auenneet. Ne loistavat kuin pienet lyhdyt lammen ympärillä.