Buddhapatsaan suojeluksessa

Sain äitienpäivälahjaksi kauan toivomani buddhapatsaan. Uskomuksen mukaan buddhapatsas tuo onnea, mutta vain jos sen saa lahjaksi. Onnea ei voi ostaa, sen voi saada vain lahjaksi - siksi itse ostettu patsas ei toimi samalla tavalla. Tämä buddha on noin 20 cm korkuinen betoniin valettu patsas, joka on maalattu metallimaalilla. Sen pitäisi patinoitua kuin aito pronssiveistos. Sijoitin sen pistotien reunaan koynnöskaaren viereen paikkaan, josta kuljetaan usein ja joka näkyy ikkunasta. Kiveyksen reunassa kasvaa ketoneilikkamättäitä. Patsaan takana Lilac perfect -tulpaanit harkitsevat nuppujen avaamista. Odotan jännityksellä! Valkoiset narsissit ovat hurmaavia. Niiden tilalle kasvaa hunajasalviaa, kun aika on. Luulen, että buddhan on siinä hyvä olla - kukkien keskellä vartioimassa kulkureittejä.

 
Ihanaa äitienpäivää!
Sain kakkua ja kahvia sänkyyn. Lahjaksi sain tyttäreltä itse tehdyn meduusan (pehmolelu), mieheltä buddhapatsaan ja jalohortesian ja pojalta mykistyttävän runon:

Äiti on kuin ruusu: Se on kaunis ja tuoksuu hyvälle.
Äiti on kuin mänty: se on luja ja kestää kovimmatkin myrskyt.
Äiti on kuin juuret: ne pitävät sinut paikoillasi kunnes on aika mennä ja niille voi aina palata.
Äiti on kuin ruoho: se on pehmoinen.
Äiti on kuin puutarha: se on iloksi ja hyödyksi.
Olet maailman paras äiti!
Rakkain terveisin: oma kukkalapsesi (tosin ei taivasalla)

Kortin takapuolella Forrest Gumpia mukaellen:
Life is like box of chocolate, you never know what you get, accept lot's of love from your mother. That's sure.

Pidän patsaista, jotka sulautuvat ympäristöönsä. Ne eivät huuda olemassaoloaan vaan antavat puutarhassa kulkevalle löytämisen riemua. Kurkiveistokset kuuluvat ehdottomasti veden äärelle. Vastaavasti buddha tuntuu luonnolliselta paikassa, jossa se istuu kasvot aurinkoon päin suuria perennoja selkänojanaan.

 
Tänään oli aurinkoinen ja mukava päivä. Kierrätin kompostia kehikosta toiseen, jotta pääsin käsiksi pisimpään muhineen kompostin multavaan pohjakerrokseen. Levitin kompostin kasvimaalle, käänsin maan, kastelin huolellisesti ja kylvin siemenet. Olen myöhässä kasvimaan kanssa. Onneksi osa vihanneksista on sisällä esikasvatuksessa ja osan laitoin jo aikaisemmin laatikoihin kasvamaan.

Seuraavaksi pesin kasvihuoneen yltä ja päältä ja kannoin loputkin tomaatit sekä kaikki paprikat sinne. En vielä istuttanut - saa jäädä huomiselle. Lannoitin, sekoitin ja kastelin myös kasvilavan maan, mutta taidan odotella vielä ennen kuin siirrän avomaankurkut, kesäkurpitsat ja meloonit sinne. Yöt ovat melko kylmiä vielä. Kokemuksesta tiedän, että kurkut ja kurpitsat paleltuvat helposti. Melooneja kasvatan nyt ensimmäistä kertaa. Voisin kuitenkin kuvitella, että kylmä ei tee niille hyvää.

Kannoin myös pelargoniat ja kallan ulos ja siirsin krassiamppelin vilpolasta terassin puolelle. En ole ihan varma, mitä ne siitä pitävät. Toisaalta majailu vilpolassa on jo karaissut niitä lämpötilan vaihteluihin. Silti ensimmäinen yö ulkona on aina vähän riski.

Mies asensi kaivopumpun, kantoi puutarhakalusteet paikoilleen ja grillasi täydellisen äitienpäiväaterian. Söimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona. Tytär ulkoilutti kaneja. Poika maksoi hupparivelkaa nyppimällä voikukkia keräimen avulla (ostin kalliimman merkkihupparin sillä ehdolla, että poika tekee vähän hommia...). Upea päivä!

Koivuissa on poikkeuksellisen paljon siemennorkkoja. Eilinen sade puhdisti ilmaa hieman. Siitepölystä ovat kärsineet tänä keväänä nekin, jotka eivät pode allergiaa. Pienet hiirenkorvat ovat tulleet esiin. Kaikissa puissa ja pensaissa alkaa olla pientä vihertymisen merkkiä. Kiinanlaikkuköynnös avaa lehtensä ihan pian. Se on kiivennyt jo köynnöskaaren laelle! Tästä tulee ensimmäinen kesä, kun käynnöskaari on kokonaan vihreä. Kaari ja köynnökset se juurella on laitettu paikoilleen kolme kesää sitten.

myös tuhkapensas on vihertynyt kuin varkain.