sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sormustinkukkia kolon tilkkeeksi


Juuri nyt  on oikea aika etsiä kiveysten koloista ja kukkapenkeistä sormustinkukan lapsia ja siirtää ne sille paikalle, missä niiden toivoo kesällä kukkivan. Kukinta on parhaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Tämä kuva on viime kesältä.
 
Sormustinkukka on uskollinen ystävä. Se on kaksivuotinen, jonka vuoksi sen kasvattaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, toisena vuotena tulee kukka. Vaivaan nähden palkinto on kuitenkin suuri - kukat ovat todella komeita. Kukinta kestää melko pitkään. Tanakka varsi pysyy pystyssä myös sateessa ja tuulessa. Itse kasvatan vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavia, mutta myös muita värimuunnoksia löytyy.

Tuuli lennättää siemeniä pitkälle. Varmimmin ne itävät tällaisissa karuissa ja kuivissa paikoissa. Pienetkin taimet kannattaa kerätä talteen. Kuva on viime syksyltä.
   
Kasvin saa pysymään puutarhassa vuosikausia, jos vain haluaa. Se nimittäin siementää tehokkaasti, jos malttaa olla leikkaamatta kukkavarsia ennen siementen kypsymistä. Loppukesästä pieniä lapsukaisia löytyy joka puolelta puutarhaa. Yleensä kerään niitä jo syksyllä ja istutan lopulliselle paikalleen, mutta työn voi yhtä hyvin jättää keväälle. Viime syksynä laitoin osan sormustinkukan lapsista laatikkoon talvehtimaan, kun en keksinyt siihen hätään niille paikkaa. Nyt keväällä paikka löytyi kuin tilauksesta:

Suuri kukkapenkki on painunut kuopalle. Keskellä kasvanut punainen lupiini on tehnyt juuri sen, mitä siitä sanotaan: vaeltanut omalta paikaltaan muiden kasvien sekaan. Nyt penkissä on kolo. Korotin maata tuoreella mullalla ja paikkasin kolon sormustinkukilla. Heitin sormustinkukkien sekaan yksivuotisen pioniunikon siemeniä. Tosin siemenet ovat pari vuotta vanhoja, joten en ole ihan varma niiden itävyydestä...

Sormustinkukan taimet talvehtivat säkkikankaan alla laatikossa. Tänään ne pääsivät kukkapenkkiin.

Kukkapenkin kolot saa tilkittyä kätevästi sormustinkukilla. Keskellä näkyy pieniä punaisen lupiinin alkuja. Ne eivät leviä samalla tavalla kuin siniset serkkunsa, joten niitä voi huoletta kasvattaa kukkapenkissä. Huono puoli on se, että ne eivät ole kovin kestäviä eivätkä viihdy kauaa samalla paikalla. Tämä alue oli kolme vuotta sitten täynnä punaisia lupiineja. Nyt on enää muutama jäljellä ja nekin ovat vaeltaneet nukkapähkämöiden sekaan. Annan niiden olla tämän kesän. Ensi keväänä käännän penkin ympäri. Nukkapähkämöt kaipaavat jakamista. Lupiinit ovat ehkä silloin kadonneet jo kokonaan.


4 kommenttia:

  1. Hei Saisa, sormustinkukka on tosi kaunis. Mulla ei ole ollut sitä, mutta nyt on siemeniä hankittuna. Milloin olisi hyvä aika kylvää niitä, ja voiko ne ihan ripotella kukkapenkkeihin sinne tänne?

    VastaaPoista
  2. Hei Scilla, Ilman muuta siemeniä voi ripotella suoraan kukkapenkkiinkin - varsinkin jos haluat niiden kasvavan muiden kasvien seassa. Koska ne eivät vielä ensimmäisenä kesänä kuki, ne eivät ole yksistään kovin kivan näköisiä vielä tänä vuonna. Jos sulla on iso pussillinen siemeniä, suosittelen, että ripottelet osan suoraan kukkapenkkiin ja osan idätät laakeassa astiassa (taimet pitää koulia omin purkkeihin, kun ovat kasvaneet vähän kokoa). Sillä tavalla varmistat, että ainakin osa onnistuu. Yleensä suositellaan, että siemenet kylvetään vasta heinäkuussa (samaan aikaan, kun edellisten kukinta loppuu ja siemenet kylväytyvät myös luonnostaan). Itse olen joskus kylvänyt jo alkukesästä, enkä ole ole huomannut muuta eroa kuin että taimista tulee suurempia. Tosin suuret taimet ovat herkempiä kylmälle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos avusta Saisa :) Siemeniä on yksi pussi isoäidin kasveilta tilattu. Ajattelin että niitä vois ripotella sinne tänne penkkeihin sitten kun muut perennat ovat kasvaneet, niin näkee missä on vielä tilaa.

    VastaaPoista
  4. Se kuulostaa oikein hyvältä idealta. Onnea kasvatukseen ja aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista