keskiviikko 1. elokuuta 2012

Ojasta allikkoon

Ojanpientareella portin vieressä kasvaa luonnonvaraisena valkoista siankärsämöä sekä viime vuonna siemenistä kasvatettua punakärsämöä. Molemmat kestävät hyvin myös leikkokukkina.

Pihalla myllätään taas. Isäntä vuokrasi pienen kaivurin ja kaivaa täyttä häkää sorakäytäviä ja kaivantoja sähkökaapeleille. Hirvittää nähdä piha niin myllättynä, vaikka tiedänkin, että lopputulos tulee olemaan hyvä. Laitan kuvia projektista myöhemmin.

Kun piha on kaikkea muuta kuin paraatikunnossa, on oikea aika ihastella "kulisseja". Ojaprojektimme alkaa olla vihdoin valmis. Nurmikko iti hyvin, ja se on leikattukin jo pari kertaa. Ostin kevyen työntöleikkurin tarkoitusta varten, sillä painava bensakäyttöinen leikkurimme on jyrkässä rinteessä aivan liian hankala.

Maahumala tulee lopulta kasvamaan nurmikolle ja nurmikko maahumalan sekaan, mutta niin oli tarkoituskin. Ne sopivat hyvin yhteen ja hillitsevät toinen toistensa kasvua niin, että nurmikkoa täytyy ajella hieman harvemmin. myös nukkapähkämöllä näyttää jo olevan leviämishaluja - saapa nähdä mikä kasveista pääsee lopulta voitolle.

Tässä kunnostettu lyhyempi oja molemmista suunnista reilu viikko sitten kuvattuna. Isot epäsiistit avo-ojat pilasivat muuten hoidetun puutarhatonttimme julkisivun. Nyt ne ovat vihdoin siistit. Tämä lyhyempi sivu on kokonaan valmis, pidempi sivu vasta puolittain. Mutta se ei haittaa, kun portinpielet ovat siistit. Varsinainen sisäänkäynti on tontin toisella laidalla, mutta tällä laidalla on vanha sisäänkäynti, josta pääsee nykyiselle takapihalle.
Olen iloinen, kun tontin puolella kasvavat terijoensalavat alkavat vihdoin olla oikeita puita. Pidän siitä, miten ne kasvavat orapihlaja-aidan yli ja rikkovat pitkän yhteinäisen linjan. Tälläiset yksityiskohdat luovat rehevyyden tunnelmaa.
Punakärsämöissä on erivärisiä muunnoksia, hyvin tummanpunaisia ja heleän vaaleanpunaisia. Ne aloittivat kukinnan jo pari viikkoa sitten eivätkä näytä vieläkään yhtään ränsistyneiltä. Näitä kasvaa pidemmän ojan puolella portin vieressä.



5 kommenttia:

  1. Viu hurja! Aikamoinen työ tuo ojien kunnostus. Mutta totta, ojatkin ovat osa pihaa. Meilläkin ojaa pitäisi kunnostaa mutta kun on nyt jo monta rautaa tulessa. Kaunis on siun blogisi. =)

    VastaaPoista
  2. Noh, ei meilläkään ihan heti valmista tullut. :) Ollaan asuttu tässä kohta kymmenen vuotta ja vasta nyt alkaa olla kadunpuolet kunnossa. Ensin piti tietysti laittaa pihan puoli. Mutta kyllä nuo ojat aika paljon tekevät koko talon ilmeelle. Meillä on tontin kahdella sivulla isot (syvät ja leveät) ojat, joten niistä on riittänyt vuosikausiksi pitäis-pitäis-stressiä. Jälkeenpäin tuntuu, että kaikkeen siihen murehtimiseen ja työmäärän kauhisteluun meni paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin lopulta projektin toteuttamiseen.

    VastaaPoista
  3. Meillä kasvaa valkoisten kärsämöiden joukossa autotallin kulmilla ihan luonnostaan sellaista vaaleanpunaista ja olenkin ajatellut siirtää sitä johonkin penkkiin. Vielä vain ei ole sopivaa kohtaa löytynyt.
    Ja terijoensalavat tai jotkut isot puut sopivat erittäin hienosti "rikkomaan" pensasaidan sopusointua, tykkään:)

    VastaaPoista
  4. Terijoensalavat kasvattavat valtavat juuristot ja tunkeutuvat helposti putkistoihin. Aidan lähelle istutettuna vievät monesti itse aidanteelta elinvoimaa jolloin siitä tulee huonokasvuista. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä :) komian näköistä olet saanut aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se on suurien puiden kanssa aina. Onneksi putkistoja ei ole tuossa lähellä. Mutta kyllä kaikkien janoisten sankari on koivu. Ja niitä kasvaa aidan vieressä kaksi isoa, eikä näytä juuri orapihlajaa haittaavan. Orapihlaja on hyvin vanha. En tiedä tarkkaan milloin se on istutettu, mutta ehkä jo 50-luvulla. Sen juuret ovat siis vahvat ja syvällä, se on oppinut elämään koivujen kanssa. Sen sijaan Terijoensalavat on istutettu vuonna 2003 ja häviävät selvästi koivuille. Ne pienenevät kuin maatuskat mitä lähempänä koivuja ovat. Muutenkin - Puutarhafilosofiani on hieman darwinistinen: vahvin voittakoon. Luonto ohjaa itse, millaiseksi puutarha alkaa muodostua. Kun työkseen viilaa pilkkua (kirjaimellisesti), tällainen harrastus kiehtoo, jossa ei voi kontrolloida kaikkea. Jos aita tuosta ajan oloon kuolee, niin onhan hienot puut tilalla!

      Poista