Elämää lammen rannalla

"Puutarha ilman vesiaihetta ei ole puutarha" opettaa eräs puutarhakirjoistani. En ymmärtänyt tätä lausetta ennen kuin perustimme puutarhalammen. Käsitän nyt, mitä kirjoittaja tarkoitti. Kun menen puutarhaan, kävelen aina vaistomaisesti ensin lammen rantaan. Se on siinä kaiken keskellä ja keskipisteenä - sen ympärille puutarhaelämämme rakentuu. Istumme usein sen äärellä kuuntelemassa suihkulähteen solinaa ja tuijottelemassa veden pintaan peilautuvia pilviä. Grillivartaat, jätskikahvit ja päiväunet nautitaan ruokaryhmän penkillä aurinkovarjon alla lammen vieressä. Sadepäivinä arviomme sään laatua katselemalla lammen pintaa ikkunasta. Syksyisin pakkasyön tunnistaa jään muodostumisesta. Talvi alkaa virallisesti silloin, kun lampi jäätyy ja katoaa lumen alle piiloon.

Vaikka allas on keinotekoinen, sen vaikutus on aito. Siementävät kasvit kuten lemmikit ja sormustinkukat hakeutuvat sen reunamille. Bellikset luikkivat reunakivien raoista kohti vesirajaa. Lampi vetää puoleensa paitsi kasveja ja ihmisiä myös eläimiä. Linnut, oravat ja kissat käyvät juomassa siitä. Sammakot ja vesiliskot kutevat siinä keväisin.

Maksaruohot (etualalla) kasvavat jo tuuheana kumpuna. Kurkiveistoksia on kaksi. Ne ovat Pajutallin valikoimasta ja ovat kestäneet paikalla kaksi kesää ja kaksi talvea. Viikko sitten kuvaamani tarha-alpi on tänään tämän näköinen.

Lammen ympärillä kasvavat perennat ovat jo hyvässä alussa. Kuvan ukonhattu kukkii loppukesästä. Samassa lammen ympäri kiertävässä penkissä kasvaa liljoja, syysleimuja, harmaamalvikkia, jalokelloja, varjoliljoja, kurjenmiekkoja, peurankelloja, belliksiä, rentoakankaalia, sormustinkukkia, lemmikkejä, kuunliljoja, harjaneilikoita, punakärsämöitä, unelmatädykkeitä, kivikkokäenminttua ja mirrinminttua. Penkin pohjoisreunassa kasvaa komea lumipalloheisi, länsireunalla riipparaita ja eteläreunassa pensasruusu ja tuhkapensas. Josu-kissa on tullut ihmettelemään vesikirppuja. Se on saanut juosta vapaana koko kevään. Kissanhäkki on taas talven jäljiltä rikki. Onneksi Josu on sen verran arka (ja saanut naapurien isommilta kollipojilta turpaan riittävän monta kertaa), että pysyttelee enimmäkseen omalla pihalla. Veden pinta on normaalia alempana. Kun saamme kaivopumpun paikoilleen, lisään hiukan vettä letkulla. Vettä lisäilläänkin säännöllisesti koko kesän ajan. Sen määrä vähenee osittain haihtumisen takia, mutta erityisesti siksi, että käytän lammen vettä istutusten kasteluun. Yhtälö toimii hyvin: vettä tulee vaihdettua ja samalla saan lämmintä ja ravinteikasta vettä kasteluun. On se sitä paitsi helppoakin - upottaa vaan kannun tai ämpärin veteen ja alkaa loiskutella. Kastelukannu ja sinkkiämpäri asuvat tästä syystä lammen vieressä, jolloin ne ovat aina valmiina palvelemaan.

Riipparaita viikko sitten ja tänään.

Ensimmäiset nuijapäät ovat jo kuoriutuneet! Yllä: Sammakonkutu viikko sitten. Alla: Sammakonkutu tänään. Oikealla: Kiven päällä levähtävä sammakko viime kesältä. Laitamme suihkulähteen päälle vasta, kun nuijapäät ovat kehittyneet vähän suuremmiksi. Veden vaihdamme, kun vesiliskonpoikaset ovat tarpeeksi suuria kestämään rajun operaation.

Sormustinkukkia kolon tilkkeeksi

Juuri nyt  on oikea aika etsiä kiveysten koloista ja kukkapenkeistä sormustinkukan lapsia ja siirtää ne sille paikalle, missä niiden toivoo kesällä kukkivan. Kukinta on parhaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Tämä kuva on viime kesältä.

 
Sormustinkukka on uskollinen ystävä. Se on kaksivuotinen, jonka vuoksi sen kasvattaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, toisena vuotena tulee kukka. Vaivaan nähden palkinto on kuitenkin suuri - kukat ovat todella komeita. Kukinta kestää melko pitkään. Tanakka varsi pysyy pystyssä myös sateessa ja tuulessa. Itse kasvatan vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavia, mutta myös muita värimuunnoksia löytyy.

Tuuli lennättää siemeniä pitkälle. Varmimmin ne itävät tällaisissa karuissa ja kuivissa paikoissa. Pienetkin taimet kannattaa kerätä talteen. Kuva on viime syksyltä.

   
Kasvin saa pysymään puutarhassa vuosikausia, jos vain haluaa. Se nimittäin siementää tehokkaasti, jos malttaa olla leikkaamatta kukkavarsia ennen siementen kypsymistä. Loppukesästä pieniä lapsukaisia löytyy joka puolelta puutarhaa. Yleensä kerään niitä jo syksyllä ja istutan lopulliselle paikalleen, mutta työn voi yhtä hyvin jättää keväälle. Viime syksynä laitoin osan sormustinkukan lapsista laatikkoon talvehtimaan, kun en keksinyt siihen hätään niille paikkaa. Nyt keväällä paikka löytyi kuin tilauksesta:

Suuri kukkapenkki on painunut kuopalle. Keskellä kasvanut punainen lupiini on tehnyt juuri sen, mitä siitä sanotaan: vaeltanut omalta paikaltaan muiden kasvien sekaan. Nyt penkissä on kolo. Korotin maata tuoreella mullalla ja paikkasin kolon sormustinkukilla. Heitin sormustinkukkien sekaan yksivuotisen pioniunikon siemeniä. Tosin siemenet ovat pari vuotta vanhoja, joten en ole ihan varma niiden itävyydestä...

Sormustinkukan taimet talvehtivat säkkikankaan alla laatikossa. Tänään ne pääsivät kukkapenkkiin.

Kukkapenkin kolot saa tilkittyä kätevästi sormustinkukilla. Keskellä näkyy pieniä punaisen lupiinin alkuja. Ne eivät leviä samalla tavalla kuin siniset serkkunsa, joten niitä voi huoletta kasvattaa kukkapenkissä. Huono puoli on se, että ne eivät ole kovin kestäviä eivätkä viihdy kauaa samalla paikalla. Tämä alue oli kolme vuotta sitten täynnä punaisia lupiineja. Nyt on enää muutama jäljellä ja nekin ovat vaeltaneet nukkapähkämöiden sekaan. Annan niiden olla tämän kesän. Ensi keväänä käännän penkin ympäri. Nukkapähkämöt kaipaavat jakamista. Lupiinit ovat ehkä silloin kadonneet jo kokonaan.

Valonpilkahduksia

Krassit kurkottelevat ikkunan äärellä kohti valoa. Voiko ihminen murjottaa, kun näkee jotain tällaista? Miten hyvältä aurinko tuntuukaan! Kumpa vielä muistaisin, mitä väriä laitoin mihinkin astiaan... nämä ovat punaisia, mustia tai valkoisia.

Kuka keksi, että elämän pitäisi edetä lineaarisesti? Eihän se koskaan tee niin. Se menee eteen ja taakse, kiertyy mutkalla ja menee välillä solmuun. Joskus ihminen antaa kaikkensa, mutta kaatuu silti rähmälleen. Mutta pakko se on nousta uudelleen ja aloittaa alusta. Ei saa luovuttaa. Aika parantaa.

Itkin kaksi vuorokautta. Mieheni sanoi, että hänen sydämensä särkyy, kun näkee minut tuollaisena. Se sai itkun loppumaan. Minulla on niin paljon, mistä olla kiitollinen. Perhe on elämässä parasta. Toiseksi parasta on puutarha. Keskityn ilonaiheisiin, murheet vain paisuvat märehtimällä. Muistan jostain lukeneeni, että mullan koskettelu ja haistelu tuottaa mielihyvähormooneita. Allekirjoitan. Ruukutin tänään taimia isompiin ruukkuihin pari-kolme tuntia. Ihmeellistä, miten siinä puuhassa mieli rauhoittuu ja tyhjenee.

Iltapäivällä sade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Pääsin jatkamaan viikko sitten kesken jäänyttä kasvihuoneen asuttamisprojektia. Tomaatit ovat nyt muuttaneet pysyvälle paikalleen. Tosin muutamia ylimääräisiä taimia kasvaa vielä ruukuissa vilpolan penkillä. Paprikoiden kanssa odottelen vielä vähän. Ne ovat herkempiä kylmille öille kuin tomaatit, joten parempi pitää niitä toistaiseksi vielä sisätiloissa. Pavut kylvin suoraan kasvihuoneeseen. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat pääsevät kasvilavalle heti, kun tässä ennätän. Tavoitteena olisi laittaa huomenna kasvimaa kuntoon ja kylvää siemenet. Salaatit, viinisuolaheinät ja tillit laitoin jo viikko sitten laatikoihin muurin päälle. Vielä ei näy itämisen merkkejä. Täytyy varmaan peittää laatikot hallaharsoilla.

Kesäkurpitsan sirkkalehdet ovat ällistyttävän suuret. Taimet kasvavat nopeasti. Siksi ne kannattaa kylvää melko myöhään. Ne on syytä siirtää ulos pian sen jälkeen, kun ensimmäiset lehdet ovat ilmestyneet. Muuten taimi kasvaa liikaa pituutta ja kestää huonommin kylmää.

Laatikoissa talvetetut kevätkaihonkukat ovat jo aloittaneet kukintansa.

Avitin laatikkoviljelyksiä hieman lisäkastelulla. Aamupäivän sade oli lähinnä tihkua.

Hurmehappomarja jäi keväällä leikkaamatta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kasvattaa siitä tiivis pylväsmallinen muotoon leikattu pensas. Mutta ehkäpä kuitenkin annan sen kasvaa vapaasti nuokkuvaan muotoon nyt, kun höyhenpensas sen vierestä on siirretty pieneen happamaan penkkiin.

Tarha-alpi ilmestyy maasta aina yhtä terhakkaana. Kasvi on voimakas leviämään. Se on elinvoimainen ja kaunis, mutta voimakkaassa maassa niin kookas, että kaatuu sateessa, jos sitä ei ole tuettu. Oma kasvustoni on päässyt jo liian suureksi. Sen tukeminen on hankalaa - kasvuston keskelle syntyy joka kesä lakoon painunut alue. Kukka on pylväsmallinen keltainen sarjakukka. Yksittäinen kukka muistuttaa  suikeroalpin kukkaa. Väri on sama.

Pionien lehtiruusukkeet ovat aluksi punaisia. Narsissit ovat auenneet. Ne loistavat kuin pienet lyhdyt lammen ympärillä.

Always look on the bright side of life

Narsissien ja tulppaanien nuput ovat turvonneet. Scillat ja krookukset kukkivat täyttä häkää. Ei syytä murjottaa. Harmaus muurtuu pian ja värin palaavat elämään.

 
Sain juuri huonoja uutisia. Musertavia, jos ollaan tarkkoja. Pitäisi varmaan käpertyä peiton alle säälimään itseäni, mutta ei huvita. Sen sijaan join siiderin aurinkotuolilla puutarhassa hyvässä seurassa ja haistelin pitkin hengenvedoin viikonloppuna levittämäni kanankakan tuoksua. On vappu. Lähdemme ystävien luokse, enkä aio murehtia tänään mitään. Otan mallia Scarlett O'Harasta:

I won't think about it now,
I'll think about it tomorrow, when I can stand it"
"After all ... tomorrow's another day"
 

Vaikka mieli on musta, kevät tulee kuitenkin. Karviaispensaan lehdet pyrkivät ulos silmuista.

 

Täydellinen päivä

Viikko sitten tuli lisää lunta. Mutta nyt lumi on vihdoin sulanut. Sitä on enää ojissa ja pimeissä pohjoisnurkissa. Krookukset kukkivat ja tulppaanien ja narsissien alkuja puskee joka paikasta.

Tuhannen neliön tontissa riittää työtä vaikka olinkin haravoinut pihan hyvin syksyllä. Suuret koivut pudottavat talvella paljon oksia.

 
Eilisestä tuli sellainen päivä, millaisia vapaapäivien pitäisikin olla. (Tänään onkin sitten taas työpäivä... sellaista on yrittäjän arki.)

Kävimme tyttären kanssa kiertämässä taimimyymälöitä. Löysimme Plantagenista vihdoin sellaisia tuijantaimia, joista matalien penkinreunusten kasvatus voisi onnistua. Kaiken päälle ne olivat limenvärisiä - niin kuin olin haaveilut. Koska puksipuu ei menesty meillä, tuijat saavat kelvata. Alunperin olin ajatellut käyttää tarkoitukseen marjakuusia, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Tuijat sain kolme kympillä, marjakuuset maksoivat koosta riippuen 13-50 euroa kappale. Ostin tuijia 18 taimea. Jos niitä laittaa 4-5 metrille, saan reunusta noin 4 metriä. Se ei ole paljon, mutta alku kuitenkin. Samanlaisia taimia ei varmasti löydy myöhemmin enää lisää, vaan pidemmät reunukset on tehtävä kerralla. Tämän reunuksen teen paikkaan, jossa reuna saa olla erilainen kuin muualla. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kaikkiin suuriin perennapenkeihin englantilaistyyliset reunat jossain vaiheessa.  Mutta maltilla nyt - kokeilen tänä kesänä yhteen paikkaan ja sitten vasta teen isompia ratkaisuja.

Nostin taimet turvaan kasvihuoneeseen. Pääsen istuttamaan ne lopulliselle paikalleen vasta myöhemmin, kun kaivuutyöt ovat valmiita. Onneksi taimia voi varastoida pitkiäkin aikoja, kun vain muistaa huolehtia kastelusta.

Ostimme myös ihania vaaleanpunaisia, valkoisia ja syklaaminpunaisia pelargonioita, sinisiä orvokkeja ja suuren sinisen jalohortesian. Yleensä en juurikaan osta kesäkukkia vaan kasvatan taimet itse. Mutta tänä vuonna on ollut epäonnea. Onnistuin palelluttamaan suurimman osan taimistani, kun vein ne liian aikaisin vilpolaan. Tai oikeastaan en, vaan vein lämppärin pois liian aikaisin. Sitten tulikin vielä pakkasöitä... Pari pientä samettikukan, leijonankidan, silkkikukan ja laventelin alkua selvisi hengissä. Sisälle jääneet krassit ja asterit voivat hyvin. Onneksi tomaateista vain punaiset tavalliset paleltuivat. Paprikoista meni muutama keltainen. Sisällä turvassa oli keltaiset tomaatit ja minisydäntomaatit, punaiset paprikat, esikasvatettavat salaatit ja ruusukaalit sekä (syysesikkoja ja tupsulaventeleita lukuun ottamatta) kaikki perennantaimet. Tappiot jäivät siis vähäisemmiksi kuin ensipaniikissa ajattelin.

Pelakuut saavat paistatella päivää vilpolan ikkunalla aina siihen asti, kun hallaöistä ei ole enää vaaraa. Sitten ne muuttavat ulos kukkalaatikoihin. Jostain syystä kartoin pelargonioita monta vuotta. Ne olivat minusta liian "mummokukkia" nuoren naisen kasvatettavaksi. Ehkä olen sitten mummoutumassa ennen aikojani, kun en enää pysty ymmärtämään, mikä niissä aikaisemmin tökki. Toisaalta olen kehitellyt itselleni mummomaisia piirteitä muitakin: olen pian 37 vuotias, mutta käytän kotona aina villasukkia, rakastan vilttejä ja laitan kahviin paksusti kermaan. Ja tietysti minulla on myös kissa ja keskeneräisiä neuletöitä ympäri taloa ja ruudullinen liina pöydällä. Voi elämänkevät, kymmenen vuotta sitten olisin pitänyt tämän päivän itseäni NIIN nolona.

 
Ostoskeikan jälkeen vietin puutarhassa viisi tuntia. Aurinko paistoi - oli aivan mahtavaa! Haravoin talvella pudonneet risut, kaivoin esiin säkkikankaiden alla talvetetut ruukkuistutukset (kaikki hengissä!) ja leikkasin matalaksi ne perennat, jotka syksyllä jäivät leikkaamatta. Seuraavaksi pitää levittää kalkki ja kanankakka. Säkit ostin jo valmiiksi. Jos olen ahkera töiden kanssa tänään, enkä tuhlaa aikaani bloggaamiseen (heh), ehkäpä ehdin tehdä sen vielä illalla.

Kun tulin sisään, olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa istualleni. Mutta pahoin laiminlyömäni taimipuuhat oli vielä tehtävä jos aion ylipäätään saada jotain kelvollista kesäksi. Ensi viikosta on tulossa sellainen, että voi unohtaa ajatuksen mistään vapaa-ajasta. Pitää ottaa aika sieltä mistä voi. Ruukutin taimia isompiin astioihin ja kylvin uusia kahteen asti yöllä. Ei tullut ihan valmista, mutta niin, että voin elää itseni kanssa. Myönnän, että olen välillä vähän fanaattinen näiden puutarhahommieni kanssa... Muiden mielestä vähempikin riittäisi. Mutta minulle ei riitä. Jos muuten elämä on yhtä suorittamista ja erilaisten velvollisuuksien täyttämistä, pitää olla edes yksi asia, mikä on itselle ja itseä varten. Puutarhaan liittyvä työ on minulle voimauttavaa silloinkin, kun se on fyysisesti raskasta. Saan siitä valtavasti iloa ja elämänhallinan tunnetta.

Tulppaanitaivaassa 3 - iloiset värikkäät

Tässä vielä yksi satsi Keukenhof-retken satoa. Kirkkaan värisiä tulppaaneita, hyasintteja ja narsisseja oli myös paljon. Tässä niistä muutamia.