Täydellinen päivä

Viikko sitten tuli lisää lunta. Mutta nyt lumi on vihdoin sulanut. Sitä on enää ojissa ja pimeissä pohjoisnurkissa. Krookukset kukkivat ja tulppaanien ja narsissien alkuja puskee joka paikasta.

Tuhannen neliön tontissa riittää työtä vaikka olinkin haravoinut pihan hyvin syksyllä. Suuret koivut pudottavat talvella paljon oksia.

 
Eilisestä tuli sellainen päivä, millaisia vapaapäivien pitäisikin olla. (Tänään onkin sitten taas työpäivä... sellaista on yrittäjän arki.)

Kävimme tyttären kanssa kiertämässä taimimyymälöitä. Löysimme Plantagenista vihdoin sellaisia tuijantaimia, joista matalien penkinreunusten kasvatus voisi onnistua. Kaiken päälle ne olivat limenvärisiä - niin kuin olin haaveilut. Koska puksipuu ei menesty meillä, tuijat saavat kelvata. Alunperin olin ajatellut käyttää tarkoitukseen marjakuusia, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Tuijat sain kolme kympillä, marjakuuset maksoivat koosta riippuen 13-50 euroa kappale. Ostin tuijia 18 taimea. Jos niitä laittaa 4-5 metrille, saan reunusta noin 4 metriä. Se ei ole paljon, mutta alku kuitenkin. Samanlaisia taimia ei varmasti löydy myöhemmin enää lisää, vaan pidemmät reunukset on tehtävä kerralla. Tämän reunuksen teen paikkaan, jossa reuna saa olla erilainen kuin muualla. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kaikkiin suuriin perennapenkeihin englantilaistyyliset reunat jossain vaiheessa.  Mutta maltilla nyt - kokeilen tänä kesänä yhteen paikkaan ja sitten vasta teen isompia ratkaisuja.

Nostin taimet turvaan kasvihuoneeseen. Pääsen istuttamaan ne lopulliselle paikalleen vasta myöhemmin, kun kaivuutyöt ovat valmiita. Onneksi taimia voi varastoida pitkiäkin aikoja, kun vain muistaa huolehtia kastelusta.

Ostimme myös ihania vaaleanpunaisia, valkoisia ja syklaaminpunaisia pelargonioita, sinisiä orvokkeja ja suuren sinisen jalohortesian. Yleensä en juurikaan osta kesäkukkia vaan kasvatan taimet itse. Mutta tänä vuonna on ollut epäonnea. Onnistuin palelluttamaan suurimman osan taimistani, kun vein ne liian aikaisin vilpolaan. Tai oikeastaan en, vaan vein lämppärin pois liian aikaisin. Sitten tulikin vielä pakkasöitä... Pari pientä samettikukan, leijonankidan, silkkikukan ja laventelin alkua selvisi hengissä. Sisälle jääneet krassit ja asterit voivat hyvin. Onneksi tomaateista vain punaiset tavalliset paleltuivat. Paprikoista meni muutama keltainen. Sisällä turvassa oli keltaiset tomaatit ja minisydäntomaatit, punaiset paprikat, esikasvatettavat salaatit ja ruusukaalit sekä (syysesikkoja ja tupsulaventeleita lukuun ottamatta) kaikki perennantaimet. Tappiot jäivät siis vähäisemmiksi kuin ensipaniikissa ajattelin.

Pelakuut saavat paistatella päivää vilpolan ikkunalla aina siihen asti, kun hallaöistä ei ole enää vaaraa. Sitten ne muuttavat ulos kukkalaatikoihin. Jostain syystä kartoin pelargonioita monta vuotta. Ne olivat minusta liian "mummokukkia" nuoren naisen kasvatettavaksi. Ehkä olen sitten mummoutumassa ennen aikojani, kun en enää pysty ymmärtämään, mikä niissä aikaisemmin tökki. Toisaalta olen kehitellyt itselleni mummomaisia piirteitä muitakin: olen pian 37 vuotias, mutta käytän kotona aina villasukkia, rakastan vilttejä ja laitan kahviin paksusti kermaan. Ja tietysti minulla on myös kissa ja keskeneräisiä neuletöitä ympäri taloa ja ruudullinen liina pöydällä. Voi elämänkevät, kymmenen vuotta sitten olisin pitänyt tämän päivän itseäni NIIN nolona.

 
Ostoskeikan jälkeen vietin puutarhassa viisi tuntia. Aurinko paistoi - oli aivan mahtavaa! Haravoin talvella pudonneet risut, kaivoin esiin säkkikankaiden alla talvetetut ruukkuistutukset (kaikki hengissä!) ja leikkasin matalaksi ne perennat, jotka syksyllä jäivät leikkaamatta. Seuraavaksi pitää levittää kalkki ja kanankakka. Säkit ostin jo valmiiksi. Jos olen ahkera töiden kanssa tänään, enkä tuhlaa aikaani bloggaamiseen (heh), ehkäpä ehdin tehdä sen vielä illalla.

Kun tulin sisään, olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa istualleni. Mutta pahoin laiminlyömäni taimipuuhat oli vielä tehtävä jos aion ylipäätään saada jotain kelvollista kesäksi. Ensi viikosta on tulossa sellainen, että voi unohtaa ajatuksen mistään vapaa-ajasta. Pitää ottaa aika sieltä mistä voi. Ruukutin taimia isompiin astioihin ja kylvin uusia kahteen asti yöllä. Ei tullut ihan valmista, mutta niin, että voin elää itseni kanssa. Myönnän, että olen välillä vähän fanaattinen näiden puutarhahommieni kanssa... Muiden mielestä vähempikin riittäisi. Mutta minulle ei riitä. Jos muuten elämä on yhtä suorittamista ja erilaisten velvollisuuksien täyttämistä, pitää olla edes yksi asia, mikä on itselle ja itseä varten. Puutarhaan liittyvä työ on minulle voimauttavaa silloinkin, kun se on fyysisesti raskasta. Saan siitä valtavasti iloa ja elämänhallinan tunnetta.