Kiitos tunnustuksesta

Sain tunnustusta blogilleni Kujelta. Lämmin kiitos, ilahduin kovasti!
Osana tunnustusta minua pyydettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Rakas Mummuni oli taitava viherpeukalo ja suuri esikuvani. Ihailin häntä kaikessa - hän oli lempeä ja kiltti, taitava käsistään ja loputtoman kärsivällinen. Rakastin kukkia ja kasveja jo lapsena ja haaveilin, että jonain päivänä kasvatan itse tomaatteja ja mansikoita ja kesäkukkia juuri niin kuin Mummu. Kun sain ensimmäisen oman puutarhani (rivitalopihan vuonna 2000), päätin, että nyt opettelen. Aloitin ihan nollasta ja täysin ummikkona, mutta vähitellen tieto ja ymmärrys lisääntyivät yrityksen ja erehdyksen ja ahkeran lukemisen kautta. Vaikka Mummu on meidät jo aikaa sitten jättänyt, muistan hänet edelleen joka kerta, kun upotan sormeni multaan.

Puutarhablogi syntyi ensin dokumentoinnin tarpeesta. Pian kuitenkin huomasin, että sillä on minulle myös itseisarvoa. Blogi on oma pieni paikka maailmassa, jonne eivät mitkään arjen vaatimukset yletä. Se tarjoaa esteettisen nautiskelun tilan, missä saan uppoutua niihin asioihin, jotka antavat minulle voimaa. Puutarha on minulle paljon enemmän kuin piha, jota "sisustetaan" nätiksi. Se on itsensä toteuttamisen paikka, luovuuden lähde ja henkisen uudistumisen elinehto. Näivettyisin kuoliaaksi, jos puutarha otettaisiin minulta yhtäkkiä pois. Rakkaudessani kasveihin on jotain sellaista meditatiivista energiaa, mitä on vaikeaa ulkopuoliselle selittää. Sen voi ymmärtää vain toinen vihervinksahtanut. Ehkäpä blogi syntyi tarpeesta jakaa tätä kokemusta kaltaisteni kanssa.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Rakkain kasvi puutarhassani on raparperi. Se on ensimmäinen kasvi, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Siksi sillä on suuri tunnearvo.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?
Puutarhassa ei ole oikeaa eikä väärää. Omassa puutarhassa saa tehdä mitä haluaa. En koskaan mieti, mitä vieraat tai naapurit sanovat tai teenkö asiat oikeaoppisesti. Elämässä on sääntöjä ja pingottamista muutenkin aivan liikaa, jospa edes kasvien kanssa saisi rehottaa niin kuin rehottaa. Tärkeintä on ilo ja tekemisen nautinto. Epäonnistuminen on sallittua.