Elämän kevät

Pojan rippijuhlista jäi muistoksi ruusukimppuja. Ripustin ne kuivumaan kodinhoitohuoneen peilin kehykseen. 

  
Elämässä tulee vaiheita, kun kaikkea on liikaa: velvollisuuksia, elämänmullistuksia, ilon ja surun aiheita. Kolmen työn loukkuni purkautuu vasta kuukauden kuluttua. Jaksan kun tiedän, että tätä ei kestä enää kauaa. Puutarha-asioiden näkökulmasta olen ollut vallan hukkateillä hunningolla. Mutta nyt varastan pienen hetken itselleni ja kerron, mitä puutarhapuuhilleni kuuluu. Niitä on hoidettu vasurilla (olen vasenkätinen, saanko hieman anteeksi sillä?). Kaikki tuiki välttämätön fiilistely puutarhakirjojen kanssa sohvalla ja lepertely pikkuisille sirkkalehdille on jäänyt. Olen ollut huono äiti kaikille lapsilleni - tytölle ja pojalle ja niille kaikille vihreille. Minusta on näkynyt kotona lähinnä ovesta ulos vilahtava kengänkorko. Mies parka. Hyvitän tämän kaiken myöhemmin...

Kyllä  se tästä. Elämä voittaa ja kesä tulee. Nyt pitää vain jaksaa uskoa. 

Ruukkuihin istuttamani perunat itivät sittenkin. Miten näin vaatimaton ja tavallinen kasvi voikaan tehdä aikuisen naisen näin onnelliseksi... Se ikäänkuin lupaa, että "kaikki järjestyy, älä epäile".

 
Tilanne ruukkurintamalla tänään:

• Tomaatit ovat hyvässä kasvussa. Samoin paprikat. Kun joku vielä ehtisi ruukuttaa ne kaikki omiin yksiöihin. Tyhjiä potteja on iso kasa kaapin päällä odottamassa.
• Kesäkukat (samettikukat, kesäasterit, leijonankidat, silkkikukat) ovat pieniä reppanoita, mutta kuitenkin elossa. Noolanoista iti muutama, mutta kastelin ne kuoliaiksi. Petunioita ei noussut yhtään.
• Perennoista tulikukat, valkoiset ritarinkannukset, pikkuorvokit ja syysesikot itivät. Tosin syysesikot ovat niin miniminipieniä, että osan olen kastellut kumoon, osan tappanut kuivuuteen. Mahtaako niistä yhtään selvitä isoksi asti. Sinisiä ritarinkannuksia ei koskaan näkynyt. Punahattuja iti ja kuoli vuorotellen. Nyt on yksi reppana jäljellä.
• Kelloköynnöksistä vain kolme siementä iti. Onneksi siemenpussissa on vielä jäljellä ja ne ehtivät hyvin myöhemminkin.
• Laventelien kanssa ei nyt näytä onnistuvan. Tupsulaventeleita kastelin liikaa - enää kaksi on elossa. Tavallinen laventeli voi paremmin, mutta niitäkin on kuollut.
• Pensaskrassit (mustia) ovat hyvässä alussa. Punaiset köynnöskrassit laitan vasta myöhemmin.
• Kalla yllätti: Olin jättänyt sen oman onnensa nojaan vilpolaan talveksi. En ottanut sitä vanhasta mullasta ylös enkä kastellut. Olin varma, että se oli jo kuollut, mutta varmuuden vuoksi aloin kastella sitä noin kuukausi sitten. Niin se vain työntää pieniä vihreitä piikkejä mullasta! Minä kelvoton emäntä epäilin sen elinhaluja.
• Iloisin uutinen on kuitenkin, että perunat ovat itäneet! 

Paprikanalkuja sanomalehtipoteissa. Nämä keltaiset itivät vähän hitaammin. Punaiset serkkunsa ovat jo paljon vantterampia.

Kalla heräilee talvihorroksesta vilpolan ikkunalaudalla. Kelloköynnöksen sirkkalehdet ovat valtavat. Se tarvitsee pian oman ruukun ja korkean kukkakepin tuekseen.