Viimeiset villitsijät

Maa-artisokat huiskuttelevat yhä vihreinä ja korkeina. Pitkien varsien päissä leiskuaa keltaiset kukat. Taitaa olla viimeiset hetket, pian on korjattava sato.

Ihmeellinen kelloköynnös! Yhä se vaan kasvaa ja kukkii. Miten ihanaa! Laitan tätä ensi vuonnakin.

Komeamaksaruoho kukkii näyttävästi. Rakastan tätä kasvia. Tanakka kasvutapa tekee kasvista kiitollisen kasvatettavan. Se on siistin ja hyvinhoidetun näköinen koko kasvukauden ajan, vaikka en itseasiassa hoida sitä muuten, kuin keväällä lannoitan. Kasvusto on jo niin tiivis, että oikeastaan se pitäisi jakaa. Ehkäpä otan tästä lapiolla palan ja siirrän altaa reunalle. Sieltä pitää karsia kurjenmiekkoja, jotka kasvat liian korkeiksi ja peittävät samalla näkymän altaalle.

Vaahteranlehtiä tulee meillä paljon. Yleensä viemme ne jätesäkeissä kaatopaikalle, mutta tänä vuonna teinkin toisin. Kasasin lehtiä perennapenkkeihin talvisuojaksi. Keväällä kaavin ne sitten uuden vihannespenkin pohjalle.

Vielä on värejä tallella. Osa omenapuista on jo varistanut lehtiään, toiset vasta aloittelevat.

Olipa huikean upea sää viikonloppuna. Ehdin onneksi nauttia säästä molempina päivinä vähän. Aloitin haravointiurakkaa ja leikkasin perennoja matalaksi. Kannoin talvenarkoja ruukkuistutuksia vilpolaan ja suojasin suurimpia säkkikankailla. Nyt, kun on pihavalaistus, työtä pystyi jatkamaan vielä pimeän tultuakin.

Kasvilavalta löytyi vielä muutama kurkku ja yksi kesäkurpitsa, jossa oli jo hieman pakkasenpuremaa.

Jo aikaa sitten matalaksi leikattu lipstikka oli versonut uutta kasvua. Miten suloista! Myös persiljat ja ruohosipuli olivat tehneet tuoretta kasvua. Lämmin syksy saa kasvitkin sekaisin.

Sormissa on ruusunpiikkejä. Ne menevät läpi hanskoista. Katsoin lauantaina pää kallellani juhannusruusuani ja sain yhtäkkisen kohtauksen. Olkoon vaikka väärä vuodenaika, aivan sama, puolet puskasta sai lähteä. Toispuoleisesti kasvanutta pensasta oli tuettu jos jonkinmoisin virityksin, ja aina se jotenkin ärsytti. Kyllä helpotti, kun sain sen parturoitua kauniin pyöreäksi ja terhakaksi. Otan kuvan myöhemmin (ehti tulla pimeä).

Samassa vimmassa päätin hävittää palavan rakkauden. Kasvusto on kumollaan joka vuosi ja rumentaa muuten niin kaunista penkkiä. Etsin keväällä koloon jonkin kauniin pensaan. Hirmuisen siivousvimman seurauksena myös jalopähkämöt joutuivat kompostiin. Mitä minä sellaisia kitukasvuisia vuodesta toiseen katselen, kun eivät suostu kasvamaan, vaikka paikkaa on vaihdettu moneen kertaan. Ja aivan villiksi heittäydyin, kun kylmän viileästi päätin, että kasvimaasta tulee keväällä havupenkki. Paikka on liian varjoisa, ei siellä oikein mikään viihdy. Teen keväällä entisen mansikkamaan (jonka karhunvattu on vähin äänin vallannut) kupeeseen kohopenkin, siitä tulkoon vihannesmaani. Mansikat lähtivät jo keväällä evakkoon suuriin ruukkuihin. Kas, kun en siitäkään muistanut blogissa kirjoittaa. Meillä nimitettiin sitä "mansikka-diasporaksi", sillä mansikkaruukkuja on ihan joka puolella pihaa!

Tunnelmoin lyhtyjen valossa. Ilta oli lämmin. Onni asuu pienissä asioissa.