lauantai 26. toukokuuta 2012

Puuhamaan penkinreuna

Vaivalla laitettiin nurmikko. Sittemmin olen kuorinut sitä neliö kaupalla joka kesä. Kuva on viikon takaa työn alkuvaiheesta.
 
- Kyllä sinä olet taas työmaan itsellesi järjestänyt, huokaisi äitini eilen, kun näki keskeneräisen penkinreunusprojektini pihavajan kulmalla. Äiti-kulta, minun puutarhani on puuhamaa eikä mikään työmaa. Huomaa vissi ero. Puuhaaminen on sitä, kun tekee jotain mistä nauttii.

Voihan se tietysti muiden silmissä näyttää epätoivoiselta, kun on keskeneräistä projektia siellä ja täällä. Mutta ei hätää. Kaikki edistyy ajallaan. Taktiikkani on: "Aloita ensin, kauhistu vasta sitten, että mihin tuli ryhdyttyä". Kerran aloitettu pitää tietysti saada päätökseen. Jos mietin etukäteen, että viitsiikö, kun on niin valtava homma, niin silloin en saa mitään aikaiseksi. Istun vain murehtimassa vaikka samassa ajassa olisin jo edistänyt asiaa.

Inhoan suomalaista lannistavaa "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" -hengenperintöä. Päinvastoin uskon, että jos tavoittelee pieniä asioita, saa vain pieniä asioita. Jos tavoittelee suuria, voi joskus onnistaa. Minä tavoittelen englantilaistyylistä puutarhaa silläkin uhalla, että se kuulostaa naurettavan mahtipontiselta. Englantilaiseen tyyliin kuuluu kukkapenkkejä kehystävät puksipuuaidanteet ja -pallot. Koska puksipuu ei meillä talvehdi, olen päätynyt tuijiin. Olen aloittanut yhdellä penkillä. Jos se onnistuu, teen seuraavana vuonna toisen penkin, kolmantena kolmannen jne. Ei kaikkea tarvitse saada heti. Mutta unelman eteen täytyy ponnistella vaikka sitten pieninkin askelin.

Kun aika on kortilla, aina ei homma edisty niin kuin elokuvissa. Mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Taimet ostin kuukausi sitten. Nurmikon kuorinnan ja istutuskuopan kaivamisen aloitin viikko sitten. Kaksi taimea kuoli odotellessa kastelun puutteeseen. Saldo jäi silti plussalle, sillä tänään tuli valmista!

Kuorin nurmikkoa noin 30 cm leveydeltä penkin ympäri. Kanttausrauta on tässä työssä paras apuväline. Karistelin nurmipaakkujen mehevän mullan säkkikankaiden päälle talteen.
Penkin reunassa oli aiemmin sorakanttaus estämässä nurmikon leviämistä kukkapenkkiin. Karistelin soran kuopan pohjalle. Kuopasta kaivoin noin 4o cm syvän. Vastaan tuli valtavia koivun juuria, hiekkaa ja lopulta savea. Tuntui pahalta leikata isoja juuria, mutta ei se nyt auttanut enää perääntyä. Hyvän pintamullan kasasin kekoihin talteen. Hiekan ja saven lappasin kottikärryihin. Kuormasta tuli niin painava, että en saanut enää kärryjä liikkeelle. Olin luvannut miehelle, että hänen ei tarvitse osallistua, mutta tässä kohtaa oli pakko pyytä apua. Vastalauseeksi tuli vain syvä huokaus - ei sen enempää murinaa. Kasvuun kelpaamattomalle maalle on meillä enemmän kuin käyttöä. Kaupungin puolen suurissa avo-ojissa kaadot ovat täysin vinksallaan. Olemme lisänneet maata kottikärry kerrallaan ojan keskiosaan, jotta vesi pääsisi valumaan poistoputkiin eikä jäisi ojan pohjalle.
Täytin kuopan talteen otetulla mullalla, kompostilla ja multasäkkien jämillä. Lisäsin kerroksien väliin vielä kanankakkaa jotta kasvu lähtisi hyvin käyntiin. Upotin jokaisen taimen ensin vesiämpäriin juomaan. Sitten jaoin ne tasavälein penkin reunalle.
Istuttamisessa on tärkeää, että sekä juuripaakku että istutuskuoppa on kasteltu hyvin. Taimi tulee istuttaa oikeaan syvyyteen siten, että juuripaakku ei jää koholle eikä uppoa liian syvälle. Maa täytyy tiivistä polkemalla hyvin, koska se painuu ajan kanssa. Painumiin kertyy talvella jäätä ja silloin kasvi paleltuu. Nimimerkillä kokemusta on. Kuvassa näkyy mullan tahrima jalkani sekä tyypillinen puutarha-asuni: reinot (miten niin kangastohveleita ei kannattaisi käyttää multahommissa?) ja ystävältä kymmenen vuotta sitten saatu mekko. Se oli epämuodikas jo silloin, kun sen sain, mutta se on lyömätön asu pihapuuhissa. Kangas on ohutta viskoosisekoitetta, ei hiosta ja kuivuu hetkessä. Likaiset ja märät multasormet voi huoletta pyyhkiä helmaan. Lika karisee kankaasta kuivuttuaan. Olen hukassa, jos mekko joskus rikkoutuu. Some things are ment to be. Minä ja mekko olemme pari.

Annan taimien juurtua pari-kolme viikkoa ennen kuin alan leikata niitä muotoon.

Penkissä kasvaa perennoja, jotka ovat täysikasvuisina korkeita ja kaatuvat ilman tukea. Aikaisemmin olen tukenut ne vihreällä verkkoaidalla. Nyt ne saavat oikean tukiaidan.

Länsipäätyyn istutin kartiomarjakuusen ja pallotuijan. Penkin itäpäädyssä oli jo valmiiksi timanttituija.

3 kommenttia:

  1. Minäkin ihailen puksipuuaitoja, mutta jotain muutahan tänne on keksittävä, jos vastaavaa haluaa.
    Näyttää jo nyt hyvältä, saatikka sitten kun pääset muotoilemaan aitaasi.

    VastaaPoista
  2. Niin, jotain on keksittävä. Nähtäväksi jää, onnistuuko tuo nyt, mutta ainakin olen yrittänyt. Jos kokeilet jotain vastaavaa, niin laita kuvia omaan blogiisi. Mua kiinnostaisi nähdä.

    VastaaPoista
  3. Ihana asenne sinulla! Puuhamaa ;)

    VastaaPoista