Terveisiä Pariisin puistoista

Olimme perheen kanssa lomalla Pariisissa. Nähtävää oli niin paljon, että perhe laittoi etusijalle muuta kuin minun toivomani puutarhat. Noh, ei tämä vuodenaika olisi muutenkaan ollut niitä ajatellen paras ajankohta. Parissa puistossa sentään kävimme.

Luxembourgin palatsin vieressä on suuri puisto, jossa paikalliset viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää retkeillen tai urheillen. Kalpeassa syysilmassa komeat krysanteemi-istutukset loistivat maisemassa kuin pienet värilyhdyt.

Puolikaaren muotoisen balusterikaiteen koristeena oli tasavälein jalallisia betoniruukkuja. Joka toinen istutus oli pallon muotoinen, joka toinen oli tehty metallituen avulla sen näköiseksi, kuin kukat roikkuisivat valtoimenaan kaiteen yli.

Luxembourgin palatsi on senaatin kokoontumispaikka ja suljettu yleisöltä. Rakennuksen päädyssä on kuitenkin taidemuseo, jossa oli tällä kertaa modernistien näyttely. Keskellä puistoa on suuri allas, jossa lapset uittivat leikkiveneitä.

Muotoonleikattuja plataanikujia oli joka puolella kaupunkia. Tämä kuja on Pariisin luonnontieteellisen museon puiston ympärillä. Koululaiset juoksivat siellä cooperintestiä.

Luonnontieteellisen museon rakennusten keskellä on suuri puutarha Jardin des Plantes. Tässä yrttitarhassa tuoksu oli sumuisesta ja viileästä säästä huolimatta tyrmäävä. En saanut jäädä kykkimään puskiin kameran kanssa (perhe kielsi) - olisin kuulemma jäänyt sinne tuntikausiksi. What are they talking about :) Kasvihuone jäi nyt näkemättä. Pitää tulla uudelleen.

Saman puiston toisella laidalla oli hedelmäpuu, jota epäilen persikkapuuksi. Mutta en ole ihan varma - puu oli aidan takana siten, että en ylettänyt hedelmiin. Kolme suurta korppia mekkaloi puun latvuksessa. Tuli mieleen jokin karmiva Grimmin veljesten satu.

Ilon väri on vihreä

Katsos jötkälettä! Ihan olin sinut tuonne jääkaapin perukoille unohtanut.

Kun perheessä asuu kaksi kania ja nainen, joka rakastaa perunaa, on juureslaatikko yleensä täynnä. Kaivoin laatikkoa ja ihmettelin, mitä vihreää porkkanapussien alta pilkistää. Kas, siellä olikin vielä yksi kesäkurpitsa - vieläpä iso sellainen! Ihme, että se oli yhä kunnossa, vaikka keräsin viimeisen sadon jo reilu kuukausi sitten.

Itse kasvatetut vihannekset maistuvat aina paremmilta kuin kaupasta ostetut. Pragmaatikko sanoisi, että lähellä tuotettu luomu on puhdasta ja siksi hyvää. Tunteellinen romantikko sanoo, että siinä maistuu rakkaus ja äidin ylpeys: minun pikku kesäkurpitsani, äidin oma mussukka.

No, pataan se kullannuppu (tai viidesosa siitä) pääsi ja maistui hyvältä. Aikanaan vannoin, että tämä on puutarhablogi, ja pysyn aiheessa. Poikkeus vahvistaa säännön, eikö? Sallittehan YHDEN ruokakuvan.

Kesäkurpitsa on hyvää myös ihan sellaisenaan, mutta erityisen paljon pidän siitä lihakastikkeessa haudutettuna. Naminami!

Sillä sipuli

Pakko on paras muusa. Tuli kiire saada viimeiset kukkasipulit maahan. Yksi oli homeessa (kuvassa keskellä). Heitin sen pois. Oli mistä heittää, sillä sipuleita oli monta pussillista.

 
Olimme perjantai-iltana ahkeroineet pihalla sen verran, että saimme pakolliset syystyöt valmiiksi, mutta erinäiset istutushommat jäivät yhä odottamaan. Lauantai-aamuna lentokoneessa lähetin taivaalle vienon toiveen, että talvi odottaisi vielä muutaman päivän. Kalenteristani ei löytynyt kukkasipulin mentävää aukkoa ja rukoilin armonaikaa. Viikonloppumatkaa ei voinut siirtää. Maanantaina työkaveri luki uutisotsikoista, että yöllä sataa lunta. Sain vipinää kinttuihin ja lähdin ajoissa töistä.

Satoi, mutta en antanut sen häiritä. Puin kumisaappaat ja paksusti villavaatetta. Kun kolme tuntia myöhemmin tulin takaisin sisään yltäpäältä multaisena ja märkänä, tupsupipo vinossa ja otsalamppu otsalla, mies nauroi, että nyt näytät kotitontulta. Sellainen oloni olikin. Tontussa yhdistyy huono pukeutumismaku, hieman huvittava onnellinen hymy ja kyky tehdä pieniä taikoja kodin hyväksi.

Paria viikkoa aikaisemmin kesken jäänyt kaivuutyö tuli vihdoin valmiiksi: Tein ruusuorapihlajan ympärille suihkulähteen viereen uuden kukkapenkin. Istutin sen täyteen kukkasipuleita. Keskelle kerrottuja vaaleanpunaisia (Angelique), niiden ympäri valkoisia papukaijatulppaaneita, ulkokehälle sinisiä hyasintteja ja eteen Korpikankaalta bonuspussina tuleet assyrianpikarililjat. Kehän reunaan soratien puolelle laitoin ketoneilikan pistokaslapsia ja toiseen reunaan itse lisättyjä punaisia belliksiä.

Anopin jouluruusu sai kodin ympyrän kupeesta. Syysvuokot saivat paikan kaivon takaa. Salkoruusut, loput ketoneilikat, mansikat ja kevätkaihonkukat peittelin säkkikankailla. Niiden istutus jääköön kevääseen. Jospa ensi keväänä en niin paljoa enää lisäisi kasveja... keskittyisin mieluummin hoitamaan jo olemassaolevia. (You wish...)

Lentokentältä mukaan tarttuneet vaaleanpunavalkoraidalliset Sorbet-tulppaanit istutin turveharkkokohopenkkiin kuunliljojen sekaan. Paikka on huono, sillä maa on penkissä hapanta, mutta muutakaan paikkaa en siihen hätään keksinyt. Jos ne säilyvät hengissä, keksin kesällä paremman paikan seuraavaksi vuodeksi.
 

Assyrian pikarililjat tulivat yllätyslahjana Korpikankaalta. Kiinnostavaa nähdä, millaisia ne sitten ovat!