Aidan takana ruoho on vihreämpää

Talvi ei tahdo tänä vuonna tulla. Ulkona sataa taas. Välillä pakastaa ja sitten taas sataa. Pimeys ilman lunta tuntuu entistä painostavammalta. Katselin eilen turisteja Helsingin kaduilla ja mietin, että voiko huonompaan aikaan tähän maahan tulla.

Lueskelin tänään sunnuntai-päivän iloksi (vai harmiksi) puutarhakirjoja ja käteeni osui monta vuotta vanha Gardens diary, jonka Hollannissa asuva siskoni oli minulle ostanut. Se on kuvitettu hollantilaisten ja englantilaisten puutarhojen kuvilla. Ymmärrätte tämänpäiväisen murjotukseni, kun katsotte nämä kuvat. Miten ihanaa olisi tehdä puksipuusta matalia penkinreunuksia ja muotoon leikattuja palloja ja kasvattaa tuuheita laventelikumpuja. Ei onnistu näillä leveysasteilla...

Puksipuureunukset ovat yksi suurimmista syistä, miksi Suomessa englantilaistyylisen puutarhan rakentaminen on lähes mahdotonta. Ei ole toista kasvia, jolla sen voisi täysin korvata. Menetpä minne tahansa Keski-Euroopassa, huomaat, että muotoon leikattuja puksipuita on kaikkialla. Muiden kasvien kirjo vaihtelee, mutta puksipuilla luodaan puutarha ryhti ja raamit. Nämä kuvat ovat ovat hollantilaisesta kuvakalenterista. Kuvat on ottanut Marijke Heuff. Huomatkaa miten pieneen tilaan hollantilaiset tekevät reheviä puutarhoja!

  
On surullista, että itsenäisyyspäivä on juuri tähän aikaan. Kyllä minä tätä maata rakastan (keskikesällä etenkin), mutta en juuri tänään. Juuri nyt haluaisin asua Englannissa. Tai Tanskassa. Etelä-Ruotsikin kävisi. Välimerenmaat eivät minua kiehdo, sillä en pidä liian kuumasta ilmastosta. Mutta juuri siinä puksipuun, laventelin ja muratin menestymisen rajalla olisi puutarhaintoilijan kaikkein parasta asua. Olen miettinyt, miten puksipuuta vastaavia reunuksia voisi tehdä tässä maassa. Joku ehdotti taikinamarjaa. Toinen sepelvarpua. En oikein innostu kummastakaan. Mutta tuijaa voisin kokeilla. Tässä kuva, jonka olen ottanut muutama vuosi sitten tanskalaisella hautausmaalla. Siellä reunuksia on tehty pikkuruisilla tuijilla, joiden muotoonleikkaus on tehty ilmeisen tunnollisesti pienistä taimista alkaen.

Matalia reunuksia voi tehdä tuijistakin. Tosin ne kasvavat ajan oloon selkeästi suuremmiksi kuin puksipuu, jota voi pitää leikkaamalla todella pienenä, jos niin haluaa.

Samalla hautausmaalla oli myös likusteriaidanteita, mutta ne olivat sitten jo selkeästi korkeampia, lähes aitoja. Jos ja kun haluan tehdä vihreät penkinreunukset, ei likusteri sittenkään liene paras vaihtoehto. Sen sijaan tuo kuvan keltainen pallotuija korvaisi menen tullen puksipuupallon! Olen monta vuotta kärkkynyt, jospa löytäisin Suomesta näitä tämän värisiä, mutta eipä ole vielä tullut vastaan.

Kuura ja kukkia

Lammen pinta on jäätynyt. Perennat lammen ympäriltä on leikattu matalaksi. Kaikki muut puut ja pensaat ovat jo täysin paljaita, mutta riipparaita pitää sitkeästi kiinni viimeisistä lehdistään.

Komeamaksaruoho ei ole säikähtänyt pikkupakkasia ja kevyttä kuuraa. Se hehkuu yhä punaisena ja uhmaa sinnikkäästi pakkasukkoa.

Herttavuorenkilvet käpristävät kylmässä lehtensä rullalle. Tässä kohtaa aina mietin, kuinka se onnistuu selviämään talven yli vihreänä. Vaikka juuri nyt se näyttää kuolevalta kaalimaalta, niin keväällä se oikoo kohmeiset jäsenensä reippaana ja pirteänä pitkän talviunen jälkeen.

  
Lumi ei ole vielä tullut, mutta maassa on kuuraa ja lampi on jäässä. En ehtinyt saada kaikkia ruukuissa ja taimikasvatuslaatikoissa kasvaneita perennoja maahan. Hitaudesta sakotetaan. Nyt on myöhäistä. Jos talvi on leuto, ne saattavat selvitä, mutta paleltumiskuolema on melko todennäköinen. Peittelin niitä säkkikankailla, jotta pakkanen purisi ainakin hieman hellemmin. Toivon runsaslumista talvea, sillä eristävien kinosten alla ruukut ovat paremmassa turvassa.

Oi voi, osa sormustinkukista jäi istuttamatta maahan. En tiedä miten ne selviävät laatikossa talven yli. Istutuslapiokin oli jäänyt laatikon viereen muistuttamaan ja syyllistämään tekemättömästä työstä.

Kevätkaihonkukkia on kaksi tälläista laatikollista. En keskinyt niille paikkaa, joten ne saavat myös talvehtia laatikoissa.

Kylmä betoni ei ole paras talvetusalusta. Kannoin ruukuissa kasvaneet bellikset, mirrinmintut ja jättipoimulehdet laatoilta kuorikatteen päälle terijoensalavien alle ja peittelin ne säkkikankaalla.

Lupiiniruukku oli jäätynyt kiinni. Sujautin säkin sen ylle. Onneksi ruukku on korkea - eristävää multaa jää juurien ja kylmää hohkavan betonin väliin.

Kurpitsat piiloon pakkaselta

Tänä vuonna kurpitsoja tuli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hauskimmillaan ne ovat juuri nyt, kun värejä on monenlaisia. Ne muuttuvat kaikki vähitellen oransseiksi. Osa kuivuu ontoiksi "helistimiksi", osa aina mätänee. Onneksi tänä vuonna näitä riittää!

 
Koristekurpitsat näyttivät niin hauskoilta puutarhassa, että en pitänyt kiirettä niiden sisälle tuomisessa. Olin tehnyt asetelmia ruukkuihin ja ämpäreihin ja nostellut kurpitsija sinne tänne ympäri pihaa pieniksi väriläiskiksi. Mutta viivyttelin liian pitkään: osa kurpitsoista paleltui piloille kylminä öinä. Viikonloppuna toin ehjät sisälle. Harmittaa vähän hölmöilyni. Sen tiesin, että kurpitsan taimet paleltuvat herkästi, mutta kuvittelin, että hedelmät kestävät paremmin kylmää. Eivät kestä. Tiedänpä ensi vuonna. Osa oli myös kolhiintunut, kun olin kuljettanut niitä edestakaisin koululle oppilaiden piirrosmalleiksi. Puolet saaliista päätyi siis kompostiin. Siitä huolimatta niitä on omiin tarpeisiin miehen mielestä liikaa, vaikka olen jo jaellut niitä tutuille. Ehkäpä vien koulun myyjäisiin pussillisen.

Asetelma suuressa ruukussa: kurpitsoja ja sammalta matalaksi leikattujen kotkansiipien suojana. Kuva on otettu 30.10.2011

Asetelma nurinpäin käännetyn sinkkiämpärin päällä. Kuva on otettu 9.10.2011.

 
Suurimmat kurpitsat kasvoivat tänä vuonna ojan rinteessä. Loppukesästä kasvit kiipesivät koko leveän ojan yli ja pyrkivät keskelle tietä. Ohikulkijat poimivat hedelmiä vaivihkaa. Niitä tuli niin paljon, että ei minua haitannut. Olisin antanut luvallakin, ei olisi tarvinut piilottaa paidan alle. :)
 

Oja on paitsi leveä, myös jyrkkä. Se näyttää kuvassa matalammalta kuin oikeasti on. Koska rinteeseen keväällä istuttamamme maahumala oli vasta kasvun alussa, päätin laittaa kolotilkkeeksi muutaman yksivuotisen koristekurpitsan taimen. En voinut kuvitella, että ne kiipeäisivät lopulta koko ojan yli tielle saakka. Tien puoleinen rinne jäi kunnostamatta näiden takia. Eihän sinne sopinut sekaan, kun oli kurpitsaa täynnä kaikki paikat. Kuva on otettu 20.8.2011. Ne kasvoivat tästä vielä...

Tässä sama rinne 9.10.2011 ojan toisesta päädystä kuvattuna. Kurpitsat ja viherlannoskasvit (hunajakukka, viljatatar ja veriapila) on kiskottu jo pois. Maahumala on levinnyt muiden kasvien alla niin hyvin, että ehkäpä se täyttää ensi kesänä koko rinteen.

Sää kylmenee

Lämpötila on käväissyt nollan alapuolella nyt muutamana yönä. Se näkyy puutarhassa siten että loputkin perennat ovat lakastuneet. Myös koristekurpitsat ovat saaneet pakkasenpuremia. Onneksi muutamat niistä olivat vielä kunnossa. Toin ne sisälle ja pistin lavuaariin kylpyyn. Pesun jälkeen ne saavat paikan ikkunalaudalla. Joskus olen saanut kurpitsat säilymään sisällä koko talven yli. Osa aina mätänee, mutta se ei haittaa, kun niitä on iso kasa.

Ylihuomenna lämpötilan ennustetaan laskevan nollaan myös päivällä. Se tarkoittaa, että ensilumen tulo on lähellä. Pientä paniikkia tuli tänään. Keräsimme miehen ja tyttären kanssa loppuja ruukkuja, tuikkulyhtyjä ja työvälineitä kiireesti pois lumen tieltä. Mies tyhjensi kaivon pumpun ja letkut, sekoitteli komposteja ja istutti tuijan, jonka halusin siirtää etupihalta takapihalle. Minä leikkasin perennoja matalaksi ja keräsin loppuja roskakasoja. Myös terassi tyhjennettiin lopuista tavaroista ja markiisi kelattiin rullalle.

Ryhmäruusuissa oli vielä yksi kukka jäljellä. Leikkasin sen leikkokukaksi talteen ennen kuin pistin koko kasvuston maata myöten matalaksi.

Ruusut paleltuvat helposti. Sen vuoksi olen ottanut tavaksi peitää ne hallaöiden tultua perennojen varsilla.

Tässä parturoidaan jättipoimulehtiä. Vielä jäi etupihalla yksi penkki leikkaamatta, mutta suurin osa perennoista on nyt leikattu. Matalia ja maata peittäviä en leikkaa, mutta korkeat perennat leikkaan aina syksyisin.

Punakärsämön erehdys

Onpa ihmeellinen marraskuu. Talvesta ei ole tietoakaan. Ulkona on mukavan lämmintä. Vaikka puut ja pensaat ovat jo paljaita, jotkut perennat eivät tunnu ymmärtävän mikä vuodenaika nyt on. Yksi sellainen on punakärsämö. Kasvatin sitä keväällä siemenistä. Taimia tuli aivan valtavasti. Olen istuttanut niitä kolmeen eri paikkaan tontilla ja kahteen paikkaan ojan puolella. Niiden piti kukkia vasta ensi kesänä, mutta lämmin syksy on innostanut muutamia yksilöitä kukkimaan. Kukat ovat suuria ja kukkavarret pitkiä. Lupaa hyvää ensi kesälle.

Kesäkuun puolivälissä taimet olivat ihan pikkuruisia. Lokakuussa ilmestyivät ensimmäiset kukat. Osa taimista kukkii vieläkin!

Näitä ruukkuja on tänä kesänä riittänyt. Kun olin vihdoin saanut maahan kaikki ruukutetut taimet joskus elokuun lopulla, huomasin, että taimikasvatuslaatikkoon hylkäämäni "jämät" eivät olleet kuolleet vaan kasvaneet reippaasti kokoa. En millään voinut heittää niitä kompostiin... Niinpä nekin saivat paikan kukkapenkistä. Nyt punakärsämöä piisaa, joten toivon, että se ei tuota ensi kesänä pettymystä, kun näen sen ensimmäisen kerran täydessä loistossaan.

Vihdoin valmista

Etuoja saatiin eilen valmiiksi. Koko perhe värvättiin hommiin. Lapsetkin lapioivat soraa ja kantoivat kiviä siinä missä aikuiset. Katso lähtötilanteen kuvat tästä ja tästä.

Hyvästi rikkaruohot ja iänikuinen trimmerillä niittäminen. Avo-oja on nyt putkitettu ja täytetty. Kaupungin putken ja meidän putken yhdistäminen olisi ollut niin hankalaa, että päätimme jättää putkien päät auki ja tehdä kohtaan kivillä reunustetun pienen avokaivon.

Sora ja kivet tilattiin säkeissä kotipihaan. Se tuli kalliimmaksi kuin hakea itse peräkärryllä, mutta joskus helppoudesta haluaa maksaa.

Tontin puolelle lisättiin multaa pohjalla olevaan rumpuputkeen asti. Pengerrys täytettiin maanpeittokasveilla. Pohjoispäädyssä on rentoakankaalia ja täällä etelä puolella on rönsyleimua. Tähän asti työ tehtiin jo aikaisemmin. Kadun puolella rumpuputken vieressä on salaojaputki. Tältä puolelta oja täytettiin soralla.

Mullan ja soran rajalle tehtiin kivistä reunus.

Sora jätettiin hieman kuopalle, jotta tie pysyy puhtaana ja vesi ei lammikoidu tielle.